TV 1 Aamutelevision kirjaesittelyt

        Tämä kyseinen asia on korvennut minua hyvin kauan. Puhun aamutv:n osiosta jossa tyyppi ja nadjanonledge haluavat tietää jonkin teoksen syvimmän olemuksen.

        Tausta: opiskelin esihistoriallisella aikakaudella yleistä kirjallisuustiedettä Turussa pari vuotta aikana, jolloin apulaisprofessorina oli Irmeli Niemi. Opiskelu tyssäsi siihen, kun en löytänyt muita kiinnostavia
aineita eikä tutkintoa voi suorittaa yhdellä aineella. Huippuhetkeni oli laudatur I tentin Macbeth kysy-
mys, jonka arvostelussa Irmeli kehui ja arvosti vuolaasti tulkintaani. Nyt päästään asiaan lopultakin.


        En ole koskaan ymmärtänyt enkä ymmärrä vieläkään, miksi kirjailijan pitäisi selittää teoksiaan.
Se on lukijan tehtävä. Kirja kuuluukin esitellä, mutta sen jahuaminen mitä kirjailija tarkoittaa on
lapsellista  ka lukijan ohjailua eikä millään tavalla palvele kirjan eikä kirjailijan tarkoitusperiä, se
ainoastaan rajoittaa teoksen tulkintaa. On Shakespearen teosten suuri onni, että kriitikot eivät ole päässeet haastattelemaan kirjailijaa. Useimmiten aikalaistulkinnat eivät ole niitä mitkä jäävät elämään esimerkkinä
vaikka Aleksis Kivi ja Seitsemän veljestä. Kun kaunokirjallinen teos sellainen, mikä jää elämään
eri sukupolvet löytävät siitä omat käsityksensä ja se on kirjoitettu niin, että aika ei vaikuta siihen ja
tulkintoja voidaan tehdä eri aikoina erilaisia. On sitäpaitsi täysin yhdentekevää, mikä on tämänhetkinen
tulkinta, tulevat vuosisadat ja tuhannet sen kestävyyden näyttävät. Minuun teki suuren vaikutuksen
muutama vuosi sitten, kun Sofi Oksanen oli aamutveessä ja häneltä kysyttiin nämä tyhmät kysymykset ja hän vastasi niin, etteivät haastattelijat varmaan seuraavanakaan päivänä tajunneet, että Sofi halusi lukijan muodostavan oman mielipiteensä.Hän ei mennyt helppoon kuten ei myöskään aikanaan Pekka Kejonen eikä Veijo Meri. Kaikille heille on tärkeää miten sanotaan, se mitä sanotaan on ikäänkuin viehe jonka kala nappaa.

Ei tule vanhuus yksin...

             Ei tule vanhuus yksin sen olen viime päivinä kokenut todeksi.
Tapahtumien sarja alkoi lauantaina aamupäivällä roskia viedessäni. Laitettuani eri roskat kullekin kuuluvaan astiaan käännyin lähteäkseni pois löysin itseni maasta. Olin lentänyt selälleni jäiseen asfalttiin ja löin myös
pääni roskikseen. Nyt voin antaa kiitokset tekniikan kehitykselle, kun ovat keksineet nykyiset muovilasikuitumitälieneekään roskikset, jotka antavat periksi. Ei olisi yhtä hyvin käynyt, jos roskis
olisi ollut vanha metalliroskis. Kun ymmärtää missä on, alkaa suomalaisella hyvällä itsetunnolla varus-
tettu minä katsomaan ympärilleen, että ei kai kukaan nähnyt.

Tänään tullessani vaimon kanssa kotiin autolla huomasin, että en pysty ajamaan autoa ja puhumaan yhtäai-
kaa. Ajaessani suoraa tietä vihreässä linjassa painoin jarrua ryhtyessäni puhumaan. Ajattelemaan ja puhumaanhan en ole koskaan pystynyt yhtäaikaa. Yhdestä asiasta voin olla ylpeä. Pystyn yhtäaikaa käyttämään kaukosäädintä, raapimaan munia, ohjeistamaan vaimoa ja keskustelemaan sujuvasti uutis-
tenlukijan kanssa. Asiat on siis niin miltä kantilta sattuu katsomaan.

Olen tallentanut hyvin pitkään Teeman espanjalaissarjaa Francon aika aina maanantaisin. Kun saavuimme
kotiin näin tyytyväisenä, että tallennus on käynnissä. Yksi osio oli siis oikein, tosin kanava oli väärä samoin levyke joten se siitä.

Lyhyestä virsi kaunis.

   Kun on riittävän tärkeää asiaa, ei tarvitse turhia jorista: allekirjoitin tänään kansalaisaloitteen
homoliittoasiasta.

Tästä piti tulla välipäivä...

   


Tästä piti tulla välipäivä tällä areenalla, kunnes huomasin Prisman alelaarissa tupla-cd:n Maija
Kaunismaa  Liian lyhyt hame / Kertomuksia keittiössä,  sanoitukset Sofi Oksanen. En tiedä mi-
ten tämä  3 € timantti oli jäänyt noteeraamatta täysin ilmestyessään. Kuuntelen musiikkia pääasiassa
autossa. Lähes kaikki levyt ovat ensikuulemalta minulle pettymyksiä vasta usean kuuntelun jälkeen
tiedän oikeasti  mitä se on. Eero Raittisen eka soolo Eeron Elpee, Hectorin Herra Mirandos, CCR:n
´Cosmo´`s Factory, Beggars Operan Act One, Creamin tuplalivelevy, Jethro Tullin Aqualung,
Juicen Per Vers Runoilija ja Yölento, Eppujen Rupisia Riimejä Karmeita Tarinoita, Mikko Alatalon Yhdentoistavirran Maa, Tuomari Nurmion Maailmanpyörä Palaa ja Punainen Planeetta, Deep Purplen In Rock ja Machine Head ja nyt sitten tämä Maija Kaunismaa/Sofi Oksanen ovat näitä tajunnan räjäyttäjiä.
Totta tosiaan Maija Vilkkumaan Se ei olekan niin ja Kun Joet Muuttaa Suuntaa ovat vielä tähän kuuluvia.
Näytti olevan 17. Riittäköön välipäivän jutuksi.

Raivoa ja unelmia

           Kai on pakko kirjoittaa jotakin sote-alueista. TS:ssa oli tänään haastateltu  eri kuntien
päättäviä virkamiehiä. Kuinka ollakaan Turun sote-alan johtaja ja peruspalvelujohtaja sanovat
kuin yhdestä suusta: tuskin tästä kovin suuria muutoksia turkulaisille tulee ja sote-alan johtaja vielä että tarkoitus olisi  (ei suinkaan on) turvata kaikille tasaveroiset palvelut. He puhuvat jo nyt pelkästään turkulaisista ja lisäksi konditionaalissa, mikä ei tarkoita, että jotakin tehdään vaan ehkä jos huvittaa tai viitsitään mikäli nyt jaksetaan. Olen niin kiukkuinen, että ei voi muuta sanoa kuin voi !½#%&!!!(/)?%%%#!


Jotta tämä ei menisi pelkäksi kiukuksi ja raivoksi niin tässä olisi muutakin. 4 kuukauden kuluttua olemme poikani Saken kanssa Kautokeinossa kalareissulla. Niinpä eilen poiketessani Tarjoustaloon löysi itseni
kalastustarvikeosastolta. Vaikka tarjolla oli  kaikenlaista ja paljon isoilla alennuksella tyyduin vain katselemaan. Yhtä hauskaa ja tärkeää kuin itse reissun päällä olo on siihen valmistautuminen. Matka
on huipennus pitkästä valmistelusta kuten karttojen tutkailukin, vaikka tiedetään ihan tarkkaan missä paikoissa käydään. Vieheitä täytyy olla riittävästi, että on mitä kadottaa koskiin.

   

       Tänään on taas päivä, jolloin TS:ssa on Esko Valtaojan kolumni . Hän kirjoitti Hair-musikaalista
mielenkiintoisesta näkökulmasta käsin. Hän oli aikoinaan käynyt katsomassa Tampereen Popteatterin
esityksen ja nyt Ruotsalaisen teatterin esityksen. Näkökulma onkin se miten maailma on muuttunut Hairiin nähden. En ainakaan minä ole tullut ajatelleeksi, että ne uhkakuvat ja unelmat, mitkä Hairissa  on, ovat kaikki toteutuneet. Lukekaa ihmeessä, se löytyy myös Valtaojan nimellä. Pienenä sivujuonteena  on mainittava, että
Popteatteri teki kiertueen ympäri Suomea, saattoi olla 1970. Minäkin oli katsomassa Kuopion Yhteisteat-
terissa Hairia. Silloin ei pääosassa ollutkaan Rale Koivisto vaan häntä paikkasi Simon Scott. Esitys
on jäänyt hyvin mieleen. Turha tässä on enää papparaisen horista kivikautisia.

      Eilisiltana A-studiossa puhuttiin mm. Linnanmäestä, mutta ei suinkaan kesän uusista laitteista.
Puhuttiin yleishyödyllisten säätiöiden voittojen verotuksesta. Joku veropomo yritti selittää, että kyllä näi-
täkin verottaa, muitakin huvipuistoja verotetaan. Nykyisinhän tämä säätiö jakaa tietyn prosentin voitosta
muutamalle yhdistyksille mm. Parasta Lapselle, Mannerheimin Lastensuojeluliitto jne. Nämä ovat siis korvamerkittyä rahaa, jolloin ne menevät sinne minne pitääkin. Jos säätiöitä verotettaisin normaalisti, mikä olisi todennäköisyys, että raha menisi oikeaan osoitteeseen?  Arvaukseni on  0,000039%.

Ajatuksia 18.3.-13

  Sanomalehti ja tekstitv aiheuttavat usein niin järkytyksiä kuin riemunkiljahduksia, niin tänäkin aamuna.
Tekstitv:n sivulla 108 esitetään, että vapaaehtoistyö aiotaan kieltää työttömiltä ja sen olevan este päivärahan maksulle. Kun tämä viedään riittävän pitkälle, työttömän on parempi maata möllinä mökissä, ettei vaan
vahingossakaan eksy vastikkeettomaan vapaaehtoistyöhön. Tiedän kyllä, että asian tarkoitus ei ole tämä,
mutta kuinka usein se kääntyykään itseään vastaan. Jälleen kerran der Pudels Kern on erottaa toisis-
taan yritykset , joiden kuuluu tuottaa voittoa  ja voittoa tuottamattomat yhdistykset ja yhteisöt, joiden
ei kuulu eikä pidä muuta kuin tulla toimeen, eli tuottaa palvelut nollatuloksella. Nykypolitiikalle lienee mah-
doton ajatus, että joku voisi tehdä vapaaehtoistyötä pelkästä aatteesta ja oman toimintakykynsä ja
järkensä säilyttämiseksi. Tässä on mielestäni kyse mitä parhaimmin ihmisen oman pään itsehoidosta ja
pitää yllä ihmisten toimintakykyä ja aktiivisuutta eikä tämä mitenkään liity harmaaseen talouteen.

  Hyvän uutisen tarjosi tänään Turun Sanomat, joka kertoi Korson terveykeskuksessa työskenteleväs-
tä päihde- ja mielenterveystyön kokemusasiantuntijasta. Pääsyvaatimuksena oli ollut pikän linjan Kosken-
korvan läpikäyminen tai pikku-ukkojen armeijan komentajan tutkinto ja 8 tunnin koulutus. Kukaan ei varmaan pidä käskyttämisestä, ylhäältä ohjailusta tai "nyt sinä teet näin ja sitten näin" opastuksesta, minä en ainakaan. Sama asia menee perille paljon paremmin, kun sen kertoo joku, joka on kokenut saman.
Tämä pelkästään siksi, ettei tarvitse kertoa kaikkea alusta, vaan tietää että puhutaan samaa kieltä, päästään heti asiaan, ei tarvitse rakentaa telineitä. Kysymys kuuluukin, miksi vasta nyt? Onko kaikki keinot käytetty
ja nyt on pakko nöyrtyä? Nämähän on asetettu usein vastapuoliksi varsinkin virallisen päihdehuollon taholta
vai olisiko kuitenkin mukaan eksynyt joka haluaa auttaa näitä ihmisiä?  

Virallinen alku

Pitäisi kai olla juhlallinen olo, puku päällä ja rykiä kurkkuaan. Suurista ennakko-odotuksista huolimatta en aio vielä tänään ratkaista Pohjois-Irlannin ongelmia sen paremmin kuin Kennedyn tai Palmen murhaakaan. Jälkimmäisen saa tehdä mielihyvin Rolf Lassgård tiistaisin FEMillä.Tämä taitaa jäädä arkisten ja vieläkin arkisempien asioiden ja ilmiöiden pohdiskeluksi ja tajunnanvirraksi.... tai sitten tajuttomuudenvirraksi. Olen aina ihmetellyt sitä valtaisaa meteliä, mitä pidetään niistä, jotka ajavat lähes ympyrää vuodesta toiseen. Huomenna on taas kaikki tuutit täynnä yhtä tyyppiä, jonka puheenmuodostus on vajaata. Onneksi huomenna on jotakin tärkeääkin ohjelmassa: Turun A-killan kevätkokous ja sen jälkeen hallituksen kokous. Siinä tulee ihan sopivaa kontrastia, kun tänään poltettiin eräillä miljoonilla bensaa huvituksen takia ja huomenna menen sinne missä jaetaan lahjoitusruokaa ihmisten hengen pitimiksi. Illalla tulee varmaankin seurattua TV 1 Hiljaista todistajaa.  Tämä tältä päivältä.

Aloitus

  Ja alussa minä loin blogin, vaikka en tiedä vielä onnistuiko.