Kyllä maalla on mukavaa

            Olen ollut maaseudun rauhassa kuusi vuorokautta, eli olen Savon retken puolivälissä. Kaikenlaista on tullut tehtyä lähinnä sellaista mitä maalla yleensäkin tehdään. Sananlasku sanoo, että laiska töitään luettelee, niinpä en luettelekaan niitä, kysykää jos haluatte tietää. Vastaan jokaiselle henkilökohtaisen omakätisesti.
Täällä ollessa polvikaan ei ole vihoitellut, en ole käyttänyt polvitukea ollenkaan ja omituinen lonksuminen on lakannut. Johtuneeko ihmeparantuminen maaseudun ilmasta, järven toisella puolella laiduntavan ylämaan kar-
jan mölinästä vai sattumasta. Veikkaan viimeistä. Hiljaisuus ja pelkät luonnon äänet rauhoittavat mieltä ja
unikin on parempaa, tosin en voi tietää miten, koska nukun silloin.
             Puhuin tänään opiskelukaverini kanssa, joka on töissä sosiaalitoimessa täällä ja pääsee ensi vuonna eläkkeelle eikä kuulemma kaipaa enää näitä melskeitä, eikä toteuttaa ylempien määräyksiä, jotka tietää
jo syntyessään kuolleiksi.Siinä lähtee vuoden päästä korvaamaton määrä tietoa ja kokemusta kävelemään.
Vastapainoakin tarvitaan, missä voi rentoutua. Sitä olen saanut suosikkiurheiluni pesäpallon parissa. Olen
käynyt jo näinä kuutena iltana katsomassa viisi ottelua joista on tullut neljä voittoa kotiin. Samaa herkkua
on tiedossa vielä kolmen ottelun verran.
              Syreenit ja kielot alkoivat juuri kukkia. Männyn siitepölyä on kaikki paikat täynnä ja sama tilanne on hyttysten kanssa. Lämpötila oli tänään klo 17  28 astetta ja maanantaiksi on luvattu 31 astetta, siinä
sitä kestämistä arktisen pohjolan sankarille. Viikonlopuksi on luvattu ukkosta ja sadetta, onneksi Puijonlaakson katsomo on katettu. Järvi on rasvatyyni ja pieni tuulenvire käy puiden oksistoissa. Nyt on
aika mennä nukkumaan.

Paluu eilisiin kirjoituksiin

              Pohdin useita viikkoja miten kirjoitan ja milloin asioista, joita eilisessä blogikirjoituksessa kir-
joitin. Syitä on kaksi. Jos tällaisista asioista puhumisesta on hyötyä tai apua jollekulle, se on ensimmäinen syy. Toinen on, että on aika-ajoin alkanut ärsyttää, kun tulee esiin tekemäni vertaisvapaaehtoistyö, ihmiset eivät yleensä mitään sano mutta monenkirjavat ilmeet ovat sekä mielenkiintoisia että ärsyttäviä. Myönnettävä on
että välillä pidän tarkoituksella omaa hauskaa ärsyttämällä ihmisiä.
               Sananlaskut ovat yleensä totta varsinkin se mikä sanoo: mikä ei tapa se vahvistaa. Se myös opettaa, jos ottaa sen opin käyttöön. Oma kokemus antaa täysin uuden ulottuvuuden niin päihdehoitoon
kuin masennuksenkin hoitoon.Tietenkin pitää olla myös koulutusta, koska se antaa toisenlaista tietopohjaa,
mutta näiden yhdistelmä on tärkeää. Tieto antaa faktoja oma kokemus antaa toivoa ja ilman sitä ei voi
toipua. Ns virallinen päihdehuolto on vieroksunut ja väheksynyt näihin aikoihin asti vertaistukea, nyt on-
neksi näkyy vähän valoa, kun ovat hakanneet päätä seinään vuosikymmeniä..
                Nyt alkaa mennä paasaamisen puolelle. Siirryn kevyempiin aiheisiin. Tänään on ohjelmassa ruohonleikkuuta ja illalla A-poikien Superpesistä Mantulla  SiiPe vastaan Hyvinkään Tahko ja sen päälle
löylyt.

Kissa kiitoksella elää...

             Tämä on juhlapäivä. Sain ekan kommentin tähän blogiin ja se oli niin myönteinen, että punastun.
Kun ihmiselle tapahtuu kovia asioita, joista selviää kuten minulla keskivaikea masennus, josta sain terveen paperit vuosi sitten. Oli kummallista aikaa, kun se tuli todeksi. Perhe oli jossakin määrin tietoinen paljon
ennen kuin itse tiesin. Välillä olin suorastaan liian vauhdikas ja sitten taas Oblomov.Onneksi tuli rytmihäiriö ja onneksi oli niin hyvä työterveyslääkäri, joka tajusi heti, mistä oli kyse. Työkokeilun kautta sain puolieläkkeen.
              Tiedän, monet ovat kummastelleet yhteyksiäni vertaistukijuttuihin ja Kokea ry:een. Jokaisessa suvussa on alkoholisteja tai narkkareita ja lisäksi oma sairauteni ja ammattini antoivat perusteet Kokea ry:n jäseneksi hyväksymiselle, tosin olen menossa syksyllä alkavalle kokemusammattilaiskurssille. Edellisten lisäksi olen työssäni nähnyt, että vertaistuki on tärkein asia, kun haluaa toipua päihdeongelmasta. Osittain sama pätee masennukseen, tosin niin, että siinä se on selkeä coctail eri hoitomuotoja.
              Kun edellisenkaltaiset ovat olleet arkipäivää, minulla ainakin lähes kaikki asiat menivät uusiksi
Suurin kiitos kuuluu vaimolleni, joka näki paskimman ja silti kesti.Tulen aina muistamaan erään asiakkaan
sanat, kun tulin tuomaan ekaa pitkää sairaslomatodistusta: " Oon nähnyt, että jos tuota jatkat, et kauan jaksa.
Mulla oli joskus samanlaista."  Lääkärini sanoi minulle, että masentunut ei voi hoitaa masentunutta ja tiesin
että se on tosiasia, jota pitää noudattaa. Psyykkinen kuntoni oli tosin alussa sellainen, että piti kerätä kaksi viikkoa voimia tuoda töihin lääkärintodistus.Suurin osa työkavereista meni karkuun, kun kävin töissä mutta
yllättävät ihmiset toimivat toisin, siitä kiitos Irkulle ja Reimalle. Työnantajani Reijo on aina ollut tukenani
näissä asioissa ja hyväksyi työkokeilut työterveyden toivomilla ehdoilla. Nykyisin käyn kalloonkurkistajalla Hanna Stenmanilla kaksi kertaa vuodessa ja viimeksi hän sanoi minun olevan kertomusteni elämästäni perus-
teella täynnä buddhalaista mindfullnessia. Tyttäreni Sanni sanoi sen olevan kovinkin myönteinen asia.
                Kiitos, että sain.  kertoa nämä asiat ja toiveeni mukaan minulla on ainakin yksi lukija.              

Odottavan aika on pitkä....

                 Malttakaa mielenne vielä vähän, niin maltan minäkin ennenkuin varaan Jaakko Tepon
konserttikiertueelle liput. Listalla ei ole vielä Turkua ja jos ei tulekaan niin sitten Hämeenlinnaan tai Tampereelle. Odotan minä muutakin, esimerkiksi Siilinjärven matkaa.Tällä hetkellä odotan ehkä
eniten erään idean toteutumista jonka Koiviston Tapio esitti perjantain Helsingin reissulla. Idea: Tällä
hetkellä on ja on jäämässä eläkkeelle paljon ammattilaisia päihde- ja yleensäkin sosiaalihuollon
eri tehtävistä ja heidän mukanaan katoaa hurja määrä tietoa taitoa ja asiantuntemusta. Jotta tätä voitaisiin siirtää eteenpäin voisi olla hyvä idea perustaa yhdistys näiden ihmisten ympärille, joka voisi tarjota
asiantuntemustaan eri tahojen käyttöön esimerkiksi mentoroinnin avulla. Me alalla työskentelevät tiedämme
miten väärään suuntaan sosiaalialalla on menty, n. 15 tärkeintä asiaa on raha ja miten sitä käytettäisiin mahdollisimman vähän. Asiat on useinkin käännetty ylösalaisin, asiakkaat ovat meitä varten, pön-
kittämässä meidän itsetuntoamme ja menestystarpeitamme, vaikka oikeassa sosiaalityössä me olemme asiakkaita varten. Uskon vahvasti tähän asiaan ja tällainen toiminta olisi ehdottoman tärkeää. Joten
eteenpäin sanoi mummo lumessa.