Lomalaisella ei ole asiaa

                 Minulla ei todellakaan ole asiaa. Ilmestyin tänne vain siksi, ettette luule minun siirtyneen
sinne missä halput ja huilut soi (anteeksi Kyllikki Mäntylä, kun lainasin Lastenkamarin tarinoitasi).
Edellämainittu teos on hieno pakinakokoelma lapsiperheen elämästä joskus kauan sitten eikä se ole
vanhentunut vieläkään, koska se käsittelee elämää sen peruselementtien lähtökohdista käsin.
Niissä on samanlaista yleispätevyyttä, kuin TV:n puolelta Perhe on pahin ja Pokka pitää sarjoissa.
 On harvinaista nykyisin, että pystyttäisiin tekemään sellaista komediaa tai sketsisarjaa, mikä on
yleisinhimillinen ja hauska. Spede Pasanen sanoi aikoinaan, että on vain kaksi aihetta mitä hän ei käsittele
ohjelmissaan ja elokuvissaan ja ne ovat uskonto ja politiikka. Hän myös toimi tällä tavalla.

                     Muistan lapsuudesta, että yksi kesän kohokohtia oli, kun istuimme maitolaiturilla vil-
kuttamassa autoille. Kerran kesässä maitolaiturin ohi ajoi Spede avoautollaan (Triumph tai Porsche)
ja voittaja oli se, jolle Spede vilkutti. Lisäryytiä asiaan antoi se, että Spede oli naapurin veljesten serkku, joten mekin oltiin veljeni kanssa Speden lähes sukulaisia.


                  Aamulla lähden Siilinjärvelle ja palaan lauantaina. Viikon päästä alkaa työt. Moni on ihmetel-
lyt, miksi pidän työkännykän lomalla päällä. Puheluista puolet tulee asiakkailta ja puolet työntekijöiltä.
Yhteydenotot eivät minua häiritse yhtään, koska varsinkin asiakaspuhelut varsinkin ovat niitä, joissa ha-
lutaan puhua nimenomaan minun kanssani. Puheluita tulee 2-3 viikossa. Kun olin nuori ja tuore näissä
töissä, muistan miten tärkeää oli, että oli joku, jolta voi kysyä neuvoa tai vahvistusta omalle päätökselleen.


                   Nyt tämä luiskahti taas tälle puolelle. Ei pitänyt ja silti meni. Syyskuussa olisi Logomossa Ian Anderson kera Jethro Tullin. Oman tiensä kulkija vailla vertaa.


Huomasin, että koneeni kello on perseellään, koska näyttää vuotta 2000, mutta älkää siitä välittäkö.
 

Päihdetyön tarpeiden ja palveluiden kohtaamisesta

                    Tämänpäiväisen Turun Sanomien mielipidepalstalla on ansiokas artikkeli päihdetyön murroksesta.Kirjoittajina ovat THL:n tutkimusprofessori Salme Ahlström ja VAK ry:n toiminnanjohtaja Arja Ruisniemi. He kiinnittävät huomiota siihen, että nykyisin asetetaan avopalvelut ja intensiivinen laitos-
kuntoutus vastakkain. Yksilötasolla asiakas tarvitsee eri vaiheissa monenlaisia ja tasoisia kuntoutuksen muotoja, jotta hän pystyy mahdollistamaan ja pääsemään eteenpäin elämänmuutoksessaan. Tässä tarvitaan usein ympärivuorokautista, intensiivistä kuntoutusjaksoa, jonka jälkeen avohoidon toimenpiteetkin
saavat yleensä hyvää vastetta. Maksusitoumusten saanti peruspalveluista erityispalveluihin on nykyisin hidasta ja jäykkää eikä asiakas ollenkaan jaksa tai kykene tähän tiehen, vaan tyytyy perusterveydenhuollon
resepteihin ja hänen yksilölliset tarpeensa jäävät vaille riittävää huomiota ja elämäntilanne kokonaisuu-
dessaan jää vaille tarpeellista huomiota. Minun mielestäni nykyinen palvelujärjestelmä ruokkii sen
tekijöiden käsitystä siitä, millainen sen pitäisi olla, unohtaen hyvin pitkälle asiakkaan tarpeet. Maanpinnalle
tuleminen voisi auttaa, vaikka onhan norsunluutornissa kiva tehdä kivoja järjestelmiä oman mielen-
rauhan takaamiseksi.

Joka härjillä kyntää, se härjistä puhuu osa II eli Turvatupa ry täyttää 50 vuotta vuonna 2015.

                      Olin 11 vuotias, kun Turvatupa perustettiin. Olin 22 vuotias, kun tulin ensimmäistä kertaa töihin Turvatupaan. Nyt olen 59 vuotias ja olen ollut Turvatuvassa töissä 37 vuotta. Ensimmäinen palkkani oli 800 markkaa. Kun kävin tutustumassa Ruissalossa keväällä toimintaan silloinen sosiaalityöntekijä,
nykyisen toiminnanjohtajan isä, sanoi minun pärjäävän, kun muistan pitää mielessäni yhden asian.
Suurin loukkaus, minkä voi toipuvalle alkohistille sanoa on väittää selvän ihmisen olevan juovuksissa.
Jos ei ole varma, ei saa syyttää. Alkoholistilta ei myöskään saa koskaan kysyä, oletko juovuksissa. Se asia on työntekijän selvitettävä itse. Tällä neuvolla olen tähän asti pärjännyt eikä ole tehnyt heikkoakaan.
Tällä konstilla annan arvoa ihmisen pyrkimykselle selviytyä ja hän säilyttää arvokkuutensa myös silloin,
kun ei mene hyvin. Vaikka kyseessä on työntekijä- asiakassuhde, on oltava kunnioitus toisiaan kohtaan
ihmisinä, jotta voidaan käsitellä hyvinkin vaikeita asioita.

                       50 vuotta on pitkä aika missä tahansa toiminnassa sosiaalialalla. Paljon on muuttunut
vuosien mittaan eikä vähiten rahoituksen suhteen. Alkuun toiminta rahoitettiin Sosiaalihallituksen
ja kaupungin rahoituksella, jotka anottiin joka vuosi uudestaan, välillä tehtiin jopa rahankerjäysreissuja
Helsinkiin Sosiaalihallitukseen. Siihen aikaan päästiin kuitenkin puhumaan ja esittämään kantojamme
isojen herrojen kanssa ja meidän kantamme otettiin huomioon. Nykyisin talousarvioneuvottelut ei-
vät ole neuvotteluja ja jos muutama sana vaihdetaan niin ei ainakaan taloudesta, koska tilanteessa
ei ole paikalla talousihmisiä. Nyt eksyin harhateille. Seuraavaksi siirryttiin ostopalvelusopimusaikaan,
mikä toimikin muuten hyvin paitsi sitä ei kaupunki ymmärtänyt, että palkkoja on korotettava työeh-
tosopimusten mukaan ja ruoan hintakin nousee vaikka sitä ei huomioida rahoituksessa. Muuten ostopalvelu oli erittäin hyvä ja toimiva systeemi. Suora ja avoin vuoropuhelu toimi niin kauan, kun päihdepalve-
lut olivat PAV-toimiston hoidossa. Sen jälkeen niistä ei kukaan ole ollut kiinnostunut. Viimeinen niitti
oli kilpailutus, mikä tuhosi lähes kaiken mitä oli jäljellä.

                          Nykymuotoisessa päihdehuollossa lähes ainoa määräävä näkökanta on raha ja
miten sitä voitaisiin säästää päihdehuollossa mahdollisimman paljon. Tämä ei tietenkään koske
ulkomaille syydettävää pääomaa, jonka kilpailutus mahdollisti.

                            Juice taisi sanoa jotenkin näin, että istuta vielä se omenapuu, vaikka tuli jo liepeitäs
nuolee.Niinpä suunnittelemme Turvatuvassa historiikkia 50-vuotisesta taipaleesta. Siihen mahtuu
paljon ja monenlaista. Katsotaan, jos vaikka siitä olisi opinnäytetyön aiheeksi, loman jälkeen alan soittelemaan. Sen tiedän varmasti, että asiakkaat arvostavat meitä ja työtämme, toivottavasti joku
muukin.