Melkein valmiin Kokenet kokemusasiantuntijan ajatuksia

Ylihuomenna on viimeinen koulutuskerta A-klinikkasäätiössä. Toiminta alkaa todennäköisesti toukokuussa
2014. Kokoonnumme pari kertaa kevään aikana, koska kaikki on valmista vasta keväällä ja me olemme 
keltanokkia ja myös ryhmän yhtenäisyys vaatii sen. Yhteistyö on muutenkin ollut viime ja toivottavasti myös
tulevien aikojen taikasana. Viime viikon Turun kaupungin järjestämässä strategiapalaverissa kolmannelle
sektorille verkostoiduin esimerkillisesti. Siemen on kylvetty, itämistä odottelen. Tutustuin Aisti ry:n ihmisiin
ja löysimme toiminnastamme ja kohderyhmistämme paljon asioita, joista voi syntyä pitkää ja hedelmällistä
yhteistyötä. Kuten jo aikoinaan Mireille Mathieau ja Patrick Duffy enteellisesti lauloivat: Together we are
strong. Odottakaa pari vuotta, saatatte hämmästyä. Parhaassa tapauksessa syntyy jotakin todella suurta ja uutta, jota ei ole ennen ollut.

Sain hetki sitten tekstiviestin, että pääsen esittelemään alkuvuodesta A-kiltaa ja Itu ry:tä Liedon pitkäaikais-
työttömien ryhmään. Lisäksi pääsen Kankaanpään A-kotiin esittelemään A-kiltaa ja Turvatupaa. Paljon
on muitakin vieheitä vedessä ja ottipaikkoja myös tiedossa. En muista, koska tulevaisuususkoni olisi ollut
näin korkealla, varmaankin joskus 90-luvun alussa, kun lapset olivat pieniä ja Turvatupa voimissaan.
Nyt kun olemme palanneet juurillemme ja solmineet vahvat siteet uudestaan vertaistoimintaan ja meillä
on töissä vain niitä, jotka tekevät työtään koko sydämestään, motivaatio on niin kova, että joudu välillä
rajoittamaan tehtäviäni, että lanttu pysyy luhnakassa kunnossa. Myös yhteistyö palveluntarjoajien kesken 
on paremmassa mallissa kuin koskaan. Tapaamme toisiamme säännöllisesti ja pidämme yhteyttä muuten-
kin, pois on kyräily ja kilpailuasenne. Toivoisimme samaa myös palvelun ostajalta, mutta Turkuhan ei ole 
pariinkymmeneen vuoteen arvostanut meitä, meihin otetaan yhteyttä, kun meiltä vaaditaan jotakin, myös 
kontrolli kontrollin vuoksi on kova sana. Jos haluaisi mennä oikeasti neuvottelemaan yhteistyöstä, se ei ole
mahdollista. Asiakastyötä tekevät sosiaalityöntekijät ja muut tekevät kaikkensa ja vielä enemmänkin, mutta
siihen yhteistyö tyssääkin. Yhä useammin ikävöin päihdepäällikkö Haarasta ja sosiaalipuolen apulaiskau-
punginjohtaja Järvistä, joiden luokse saattoi mennä yhteistyöasioissa puhumaan ja koskaan ei tarvinnut
lähteä pois tyhjin käsin. Luottamus oli molemminpuolista. Kyllä minä tiedän, etteivät ne ajat palaa, silti
monet asiat voisi tehdä toisinkin. 

Tämä riittäköön tällä kertaa. On aika valmistautua kunnallisjärjestön pikkujouluun kunnantalolla. Siellä
olen ainakin omieni joukossa, ja kun palaan, palaan omani luo. Oliko liian läätevää? Oli.
          

Joukkovoimaa

Nyt ei tule lyhyestä vaan kilometristä ja 5000 virsi kaunis. Tuntuu todella hyvältä, kun on saanut olla
osallisena jossakin näin suuressa kuin Salon aluesairaalan alasajon pitkittämisessä ainakin vuoteen
2017. Se todistaa, että joukkovoimalla on vielä joskus merkitystä kun aletaan puhaltaa samaan hii-
leen. Marssiminen ja joukkojen kokoontuminen torille oli suuri voimannäyte siitä, että kaikkea ei voi aina
polkea maahan. Oli upeaa, että jo Nokian myötä ahtaalle ajetut salolaiset jaksavat taistella olemassa-
olonsa puolesta ja sillä oli vaikutusta.

Mitä tähän vielä sanoisi täältä onnen kukkuloilta, arkeen pitäisi palata pian. Jos leijuu liian kauan pilvissä,
äkkipudotus sattuu tavallista enemmän. Eilisessä vertaisryhmässä masentuneille ja siitä selvinneille tuli
taas mieleen asia, jota olen ennenkin pohtinut. Ihmisten avoimmuus ja luottaminen ryhmäläisiin on
silmiinpistävää, vaikka nytkin mukana oli ensikertalaisia. Hekin puhuivat vaikeista asioista jo ekassa istunnossaan. Johtuuko se siitä, että asiat jäävät vain ryhmän tietoon? Miten voi luottaa vieraisiin ihmi-
siin jo ekasta kerrasta? Onko kynnys suuri ennen ryhmään tuloa ja kun on tullut perille onkin paljon helpompaa? Mistä syntyy tunne olosta omiensa joukossa? Minulle on tullut tämä tunne samalla tavalla
Kokenet-ryhmässä kuin masennusryhmässä.

Pitääkö tällä olla jokin nimi?

Tästä tulee taas kerran varsinaista sekametelisoppaa, aloittaminen on vaikeaa ja lopettaminen vielä
vaikeampaa keskikohdasta puhumattakaan. Jatkaakin tätä pitäisi ja löytää ajatuksen lanka, vaikka
sen vastahanka on se mikä pitää minut tässä ja nyt. Olen yksin alastomuuteni kanssa, se on lähtenyt
sanoo Juice, vaikka viittilöin sen jälkeen kuin Niilo Tarvajärvi. Edellinen kuvaa hyvin niitä tuntemuksia,
jotka on pinnassa, kun masennus on väistynyt, mutta uutta vahvempaa minää ei ole vielä tilalla. Mi-
ten minä taas tähän päädyin, olisi aika vaihtaa uudet kyntöhärät. Uusi on aina tuntematonta ja siksi,
jos ei pelottavaa niin ainakin jotakin muuta kuin tavallista ja vanhaa.

Uutta kohti menen taas ylihuomenna, kun on toiseksiviimeinen Kokenet-koulutus.Siinä on lähes kaikki
muu paitsi me koulutuksessa olijat uutta. Siinä on myös voimamme, saamme tehdä palvelusta meille
sopivan, koska olemme ensimmäiset eikä Suomessa ole ennen ollut tällaista kokemuspohjaista neu-
vontapalvelua. Emme voi tietää kävijämääriä, emme oikeastaan mitään, sen tiedämme, että olemme
hyvin monitahoinen mutta tiivis nippu, joka puhaltaa yhteen hiileen. En voi kuin ihailla Sannan ja Han-
nun taitoa koota tällainen ryhmä.

Tänään en saa aikaan mitään tämän kummempaa, joten se riittäköön. Ehkä jo seuraavalla kerralla
mielen siivet saavat ilmaa alleen enemmän kuin nyt.

Salon aluesairaalan puolesta

Olin eilen marssilla Salon aluesairaalan synnytysten ja koko sairaalan pysymiseksi Salossa. Poliisin arvion
mukaan meitä marssijoita oli vajaa 5000 ja lisäksi ne jotka eivät marssineet, mutta olivat paikalla. Se on
hämmästyttävä joukkovoiman työnäyte, joka polkaistiin kuukaudessa kokoon. Adressit kiersivät myös.
Allekirjoitusten määrästä ei ole vielä tietoa, mutta kai se pian ilmoitetaan. Tärkeä päivä on 23.11.,jolloin sairaanhoitopiiri tekee päätöksen. Tässähän ei ole kyse vain Salosta, vaan koko aluesairaalaverkosta,
siis myös Loimaasta ja Uudestakaupungista.

Puhujien viesti tuli hyvin selvästi esille, eikä yksikään ollut säilyttämisen kannalla vain siksi, että kyse olisi
vain ja ainoastaan salolaisuudesta.Puhuttiin paljon ihmisellisestä hoidosta, suuruudesta, josta jotkut ovat
tehneet pakkomielteen, josta eivät irti pääse, sekä välimatkoista jostakin Särkisalon perältä TYKS:iin.
Asiaa konkretisoi hyvin erikoissairaanhoidon johtokunnan puheenjohtaja Nummentalo, joka kertoi, että
heidän lausuntonsa otetaan oikein hyvin huomioon paitsi silloin, kun asioista päätetään. Lisäksi hän kertoi,
että johtokunta lakkautetaan v. 2015 alusta ja koko sairaanhoitopiiri 2016 alusta. En voi millään välttyä ajatukselta sylttytehtaasta ja sen kostosta. Myös THL:n tutkimusprofessori Hemminen Hemminki tai
sinnepäin töi hyvin mielenkiintoista tietoa omien tutkimustensa taholta. Hän ei siis puhunut THL:n suulla,
vaan omalla tutkijan suullaan. Hän on tutkinut sairaaloiden alueellistamista synnytysten osalta lähinnä
Uudellamaalla. Asia, jota on eniten korostettu on synnytysten vaarallisuus pienissä yksiköissä. Tätä ei-
vät tue hänen eikä kenenkään muunkaan tutkimukset millään tavalla. Hän kertoi, että Suomessa on
vuodessa muutama kotisynnytys ja n. 150 synnytystä, jotka ovat tapahtuneet matkalla sairaalaan tai vas-
taavassa tilanteessa. En viitsi edes eritellä enempää, mitä se tarkoittaa, kun matka synnytykseen venyy vajaasta 1/2 tunnista 1,5 - 2 tuntiin, tai miten paljon lisää sairaalapäiviä tulee lisää, kun sairaalaan joudu-
taan tulemaan useita päiviä liian aikaisin. Tiedän lukijoideni olevan sen verran fiksuja, ettei tätä tarvitse enempää avata.

Sitten vielä henkilökohtainen näkökulma asiaan. Vaimon vanhemmat ovat molemmat joutuneet käyttä-
mään sairaalan palveluita vasta vanhana. Kumpikin ovat olleet terveitä ikänsä, eli ennakkoluuloja oli
tosi paljon ja mukana oli myös vaivaitaloajattelua. Molemmat olivat sitä mieltä, että heistä on pidetty
hyvää huolta ja heidän toiveensa on otettu huomioon, ruoka on ollut hyvää ja palvelu aina ystävällistä.
Olen saanut seurata myös erään työn kautta tutuksi tulleen ihmisen sairaalahoitoa. Silloin, kun elämä
ei mene suunnitelmien mukaan ja tulee vaikeuksia ja mutkia, jotka eivät näytä hyviltä potilaskertomuk-
sissa käy usein niin, että vaikka pakolliset hoidot tehdään ikäänkuin vasemmallakädellä, osoitetaan
sanattomasti, että olet toisen luokan kansalainen. Salon aluesairaalassa tällaista ei tapahdu, siellä kaikki
potilaat ovat ihmisiä, joita kohdellaan tasapuolisesti heidän erityistarpeensa huomioonottaen.

Tässä oli muutamia asioita, minkä vuoksi Salon aluesairaala on säilytettävä kokonaisuudessaan, luineen
karvoineen.

Sitä sanotaan, että ei pidä vähätellä ketään, ei edes häntä, jonka pään lävitse on tuuli käynyt. (Sirkku Peltola)

Rankka, antoisa ja uskomaton viikko on nyt takana. Kaikki ei ole vieläkään asettunut omalle paikalleen
päässä. Kruununa oli tämänpäiväinen haastattelu historiikkiä varten, jossa sain kertoa omaa ideologiaani
alkoholismin hoidossa. Itsekin hämmästyin miten monesta lähteestä olen oppini ammentanut, ilmeisesti
olen kulkenut silmät ja korvat avoinna, vaikka välillä on tuntunutkin, etten tiedä missä olen ja olenko
minäkin siellä. Olen myös huomannut olleeni oikealla tiellä riippumatta siitä, puhutaanko Minnesotasta,
A-klinikkasäätiön ideologiasta, Kankaanpään A-kodista, Turvatuvasta tai mistä vaan.Ennenkaikkea
vertaisten kertomat tarinat lämmittivät  mieltä, koska he ovat niitä asiantuntijoita, joiden omakohtaiset
tuntemukset ovat tärkeimpiä viestejä myös ammattilaiselle.

Onneksi nykyisin myös julkinen taho on huutanut vertaisia apuun. Tosin edelliseen on karumpikin syy
näinä köyhinä aikoina, raha ja varsinkin sen puute. Mitäpä siitä, homma toimii ja vertaiset pääsevät
näyttämään voimansa. A-klinikkasäätiö on aloittamassa KoKenet-nettipalvelun, jossa vastaajina ovat
kokemusammattilaiset, kyseessä on ammattilaisten Päihdelinkkiä vastaava palvelu. Salon A-klinikka
ja Kankaanpään A-kodissa on vertaisilla suuri rooli, samoinkuin Turvatuvassa. Oli hienoa nähdä
Kankaanpäässä henkilökunnan nöyrä ja  kaikenantava suhde työhönsä samoin kuin Salon Anjalansa-
lossa, ihmiset eivät ole töissä, koska palkan takia niin pitää tehdä. Siihen pyrin itsekin ja toivottavasti
onnistun ainakin ajoittain, koska itsehän ei voi itseään arvostella.

Tästä kirjoituksesta tuli aikamoinen sekamelska, johtuen yläkaapin epäjärjestyksestä. Kuvittelin uusien
kokemusten järjestäytyvän nopeammin oikeille paikoilleen, mutta eiköhän ne ole jouluun mennessä.
Olen menossa huomenna Saloon Salon aluesairaalan alasajoa vastustavaan mielenilmausmarssiin. On
uskomatonta, että Sairaanhoitopiiri edes ilkeää ehdottaa tällaista, 50000 ihmistä jäisi ilman lähisairaa-
laa. Salon aluesairaala tekee loistavaa työtä ihmisten hyväksi uhrautuvasti. Toivottavasti mielenilmaus
on tarpeeksi runsas ja raju ja saa runsaasti palstatilaa, jotta Sairaanhoitopiiri tulisi järkiinsä.

Kesäkauden lopetus ja roiskeita sieltä täältä

Lienee ensimmäinen blogikirjoitus, mitä kirjoitan mökillä, koska netti pysynyt täällä päällä aikaisemmin
päällä kuin hetken aikaa. Tämä lienee myös tämän kauden viimeinen mökiltä. Olen ollut hyvin hämmästynyt ja koko ajan hämmästyneempi lukijoideni suuresta määrästä. Tästä on tullut tärkeä osa elämääni, jossa
voin testata ajatuksiani ja nähdä miltä ne näyttävät kirjoitettuna.

Tähän pitäisi saada nyt järkevä ajatus mukaan. Arkielämään on tullut tälläkin viikolla muutoksia, automu-
siikki vaihtui torstaina Juicesta Deep Purpleen, kesärenkaat nastoihin keskiviikkona, opiskelija lopetti töissä eilen, pakkasvahti on nyt kaivossa ja tyhjä paikka aivojen paikalla.

Paljon olen ajatellut ihmisen mielenliikkeitä liityttyäni ITU ry:hyn. Eilen, kun tulin marketista ostoskassien
kanssa, yhtäkkiä iski outo synkkyys, ei se vanha paha, oli taas tuskan viitta hartioilla. Ajoin mökille ja
järjestelin tavanomaiset askareet.Avasin läppärin ja sähköpostiin oli tullut KokeNet-palvelun esikysy-
mykset eikä ollut enää tuskan viitta hartioilla.Aloin pohdiskella äkillisten mielialanmuutosten merkitystä
alkoholisteilla. Vaikka ei haluaisi juoda ja tällainen yhtäkkinen mielialanvaihtelu "yllättää" tulos voi olla
mikä vaan. Masennuksen yhteydessähän vaikeita päiviä ovat usein terapiapäivä ja seuraava päivä. Käsi-
teltäessä hyvinkin rankkoja asioita suurella intensiteetillä se vie voimat varsin totaalisesti. Entä sitten,
kun tulee tai jos tällainen "yllätys"?  Muistan hyvin yhden asiakkaan, jonka kanssa käytiin läpi hyvinkin
pahoja ja vaikeita asioita, säännönmukaisesti seuraavana päivänä hän oli tolaltaan. Kuitenkin se on eteenpäinmenoa kun mennään kipurajalle. Asiakkaalle ei ole mitään hyötyä, jos aina puhutaan vain
kivasta ja mukavasta, toki niilläkin on paikkansa. Tällainen rajojen hakemisen ja löytämisen tarkoitus
on saada asiakkaasta irti vahva halu seistä omilla jaloillaan. Tällöin asiakkaalla on tietysti oltava hurja
potentiaali, joka on saatava ulos ja se voi tapahtua joskus suorastaan väkivaltaisesti, kun hän on valmis
siihen, ottamaan omat askeleensa. Olen kuitenkin saavuttanut tavoitteeni, olen tehnyt itseni tarpeetto-
maksi. Muistan yhden asiakkaan historian kätköistä, joka muutti Turvatuvasta omaan asuntoon kostoksi.

Seuraavaksi siirrynkin Sirkku Peltolan Lämminveristen pariin ja lämmitän ettei aamulla palella. Tiukka
viikko on tulossa, matkailua ja muuta mielenkiintoista. Aamulla saa nukkua pitkään ja sen myös teen.