Työkaluja päihderiippuvuuden muutosprosessiin läheisille ja riippuvaisille

Tämä on se iso juttu, jota olen antanut ymmärtää tulevaksi ja ymmärrän antaa teille lukijani. Meitä
on tällä hetkellä vajaat 10 ihmistä, jotka olemme puhaltamassa lentoon uudenlaista toimintaa Raision Tukikoti ry:n nimen alla otsikon nimenmukaisena. Toimijoita eli muutosprosessiohjaajia on kuusi
tällä hetkellä. Pyrimme vastaamaan siihen tarpeeseen, mitä päihderiippuvuuteen sairastuneiden lähei-
set ovat vailla, kun ei tiedä mitä tehdä läheisen kanssa, joka ei ymmärrä eikä myönnä riippuvuuttaan
ja syyllistävät itseään, peittelevät ympäristöltä, mahdollistavat eri tavoin juomista, kaikki voimat
menevät kulissien ylläpitoon, häpeän ja syyllisyyden tuntemiseen. Haluamme toiminnallamme
voimaannuttaa läheisiä ja riippuvaisia havahtumaan todellisuuteen ja antamaan työkaluja interven-
tion tekemiseen itse tai avullamme ja ideaalitapauksessa saattamaan hoitoon, joka hoitaa alkoholis-
tin/addiktin lisäksi läheiset. Hapuilemme vielä sen verran aamuhämärässä, että kaikki toiminta-
tavat eivät ole selvillä, koska käytännön pitää muovata ne tarkoitukseen sopiviksi. On kuitenkin
selvää, että jokaiselle tehdään oma työkalupakki tarpeiden mukaan, sairaus on kaikilla sama, mutta
jakoavain voi olla erivärinen eri henkilöllä. Sairaus on kaikilla sama ja päämääränä on täysrait-
tius, ne ovat asiat, jotka eivät muutu. Voimme tavata läheisiä Turvatuvassa Rautakallionkujalla tai toisessa käytössämme olevassa huoneistossa, tai voimme mennä heidän luokseen, voimme myös
lähteä asiakkaan kanssa Rehapin infoon tarvittaessa AA:n tai NA:n tai Al Anonin palaveriin. Tär-
keintä on löytää polun pää, joka johtaa päihderiippuvuudesta toipumiseen. Muutosprosessitapaa-
misessa on aina kaksi ohjaajaa, toipunut ja läheinen, tarvittaessa esimerkiksi mielenterveydenhoitaja
tai sosiaalityöntekijä. Näinä päivinä on facebookiin tulossa suljettu ryhmä samannimisenä kuin tämän kirjoituksen otsikko, jonka kautta voi olla meihin yhteydessä. Ylläpitäjät hyväksyvät jäseniksi ano-
jan kerrottua miksi haluaa olla jäsen. Meille tulee myös gsm, johon vastaamme 9-21 ma-su. Kaikki
toimintamme on nimetöntä ja olemme vaitiolovelvollisia. Toiminnastamme on ollut kiinnostunut yksi
täkäläinen kunta ja yksi lääkärikeskus, joille esittelemme toimintaamme lähiviikkoina. Joku kysyy
tai ajattelee, mitä se maksaa? Ne tulevat ajankohtaisiksi asioiksi, kun ensin muotoilemme toimin-
nan ja saamme sen toimivaksi. Elä hötkyile, hengähä tok!!!

Olen väsynyt, kiellä en, kun särkyi lumous

Ylösnousemus jälkeen kaiken, ylösnousemus päivä uus
Ylösnousemus siihen on meillä, yksi ainoa mahdollisuus
(Juice Leskinen, Ollaan ihmisiksi)  

Miten ihmisiä saa kohdella (elämiä suomalaismetsissä 2015)?

Useita vuosia tuellisessa asumisyhteisössä hyvin pärjännyt skitsofreenikko kokee henkilökoh-
taisen kriisin ja terveydentilassa tapahtuu äkillinen huononeminen ja hän hakeutuu psykiatriseen hoitoon ja pääsee osastolle. Ajan myötä tila kohenee, mutta sitten potilaalla tulee erimielisyyksiä
henkilökunnan kanssa ja potilas käyttäytyy agressiivisesti ja hänet joudutaan eristämään. Vähän ajan kuluttua hänet kotiutetaan kahden reseptin kera, toinen on pillereitä ja toinen injektiota varten.
Yhteisön henkilökunta selvittää tilannetta potilaan luvalla osastolta, josta käy ilmi, että potilas on
kotiutettu, koska hän on eri mieltä hoidosta ja käyttäytyy huonosti eikä hänen kanssaan tule toimeen,
eli ei ole yhteistyökykyinen. Yhteydenotto tehdään, koskaan potilas on aikaisempaan verrattuna
kovavauhtinen ja ylenmääräisen keskittymiskyvytön, maallikon sanoin, asiantuntija saattaisi käyt-
tää sanaa maaninen. Potilas kieltäytyy myös injektiosta erilaisin syin ja käyttäytyy agressiivisesti.
Hän esimerkiksi pyöräilee ympyrää tuntikausia pelkkä judopuku päällään varastamallaan polku-
pyörällä. Koko ajan häntä yritetään suostutella ottamaan injektio, kunnes hän ryntää yhteisön
toimistoon ja vetää puukon tupesta ja uhkaa pistää sillä henkilöä, joka tulee hänen huoneeseensa.
Tilanteessa joudutaan pyytämään päivystävältä lääkäriltä virka-apupyyntö poliisille ja ambulanssille
MT I lähetettä varten sairaalan tutkimusjaksolle. Olen miettinyt, onko inhimillistä jättää ihminen hoitamatta vain siksi, että menevät sukset ristiin henkilökunnan kanssa ja kun potilas ei ole help-
pohoitoinen? Mikä on hoitotahon vastuu? Tarvitseeko yhteiskunnan kantaa mitään vastuuta niistä,
jotka eivät sitä itse pysty ottamaan?

Eräs entinen asiakas siirtyi palveluasumisesta tuettuun asumiseen. Hänen katsottiin selviytyvän
tuettuna, koska oli pärjännyt hyvin palveluasumisessa kolmisen kuukautta, juonut vain lomilla.
Hänelle oli myös kerrottu, ettei hänellä ole päihdeongelmaa edellisestä johtuen. Sitten kaveri
joi kämpässään muutaman viikon ja yritti pari kertaa itsaria. Kyseiseen firmaan otti ystäväni yhteyttä
erityisesti näistä suicidiyrityksistä johtuen, asiaa ei otettu vakavasti, todettiin vaan, että laitetaan
muistiin ja tarkistetaan. Kaverin asuminen jatkuu edelleen, vaikka kyseessä on "päihteetön" asu-
mismuoto.

Voi minua hölmöä, kun en ole ymmärtänyt yhtään mitään. En ole ymmärtänyt kyseisen asumis-
muodon nerokkuutta, sehän on alkoholiriippuvaisten korvaushoitoa, eikä yhteiskunnan tarvitse
edes lääkettä maksaa ja eutanasiakin on käytössä.      

Rohkeutta muuttua

Huomasin juuri yli 3 viikkoa kuluneen, kun edellisen kerran tällä areenalla kirjoitin. Syynkin tiedän.
Olin juuri palannut ystäväni läheisviikonlopusta Rehapista ja mieltäni myllersi kaikki siellä kuultu
ja koettu ja mieleeni jäi vielä paljon asioita, jotka tihkuvat uutta tajuntaani joka päivä ja jokaikinen yö.
En ollut ehtinyt aloittaa teoksen Rohkeutta muuttua ajatuksiin ja mietelauseisiin jokaiselle päivälle
12 askeleen mukaisesti kuten se AlAnonin mukaisesti tapahtuu.

En ollut myöskään osallistunut yhteenkään Rehapin jatkoryhmään, johon sain oikeuden osallistua
osallistuttuani läheisviikonloppuun. Nyt olen osallistunut kaksi kertaa ja aion osallistua myös ensi
viikonloppuna ja oikeushan minulla on vaikka loppuelämäni ajan. Luulin läheisviikonlopun jälkeen, ettei rehellisempää, nöyrempää ja kiitollisempaa tapahtumaa olla, nyt tiedän että voi. Jatkoryhmä
jatkaa suoraan siitä mihin viikonlopussa jäätiin. Se on oppimista elämään itseä ja läheisiä kunnioittaen ja huomioonottaen rehellisesti ja nöyrästi.

Toivuttuani masennuksesta aloin käydä vertaistuellisessa masennusryhmässä, mikä tuntui hyvältä ja voimaannuttavalta, mutta silti jotakin jäi puuttumaan. Käyttäytymiseni läheisiäni kohtaan oli vajaata
ja itsekästä, eristäytyvää ja välillä jopa hieman tolkutontakin. Kuultuani läheisviikonlopussa, että
läheiset voivat sairastua para-alkoholismiin, alkoholistista käyttäytymistä ilman alkoholia, koin he-
rätyksenomaisen tunteen, tiedän mikä minua vaivaa. Kun tunnistaa taudin on mahdollista toipua, ja
sen aion tehdä.

Mieltäni on hiertänyt myös Turun Sanomien viime vuoden lopussa julkaisema laaja reportaasi
opioidikorvaushoidosta, jonka tiimoilta lehti onneksi julkaisi Harri Nymanin vastineen lisäksi
omani, johon tuli vielä useita kommentteja. Korvaushoito on kerännyt hyvinkin kitkeriä ja katkeria
kommentteja eri areenoilla. Vaikka olenkin vakaasti sitä mieltä, että raitistua voi vain yhdellä
tavalla, lopettamalla käyttäminen/juominen, silti siihen pääsemiseksi on useita teitä ja keinoja, vaikka yksi olisi tuloksiltaan ehdoton. ei pidä tuomita muitakaan keinoja ja tapoja. Avoimmuus ja suvaitsevaisuus inhimillisyydellä maustettuna ovat tärkeitä apuja, kun pyritään saamaan riip-
puvainen havahtumaan.