Ajatuksia vuodenvaihteessa

Paljon on vuodessa tapahtunut hyvää ja pahaa ja vielä pahempaa ja parempaa, mutta mitä niistä. Viime päivät ovat olleet tärkeitä ja tuoneet uusia asioita ja niihin vanhoihinkin uusia sävyjä. On tullut toivoakin suunnista, jotka olin jo tuominnut toivottomiksi.

Turun Turvatupa on saanut viime aikoina paljon hyvää ylijäämäruokaa, liikaakin. Niinpä vein eilen kinkun ja kassillisen laatikoita Sillankorvan kuivan osaston asukkaille. Siinä kuistilla sisäänpääsyä odottaessani kolme selvää alkoholistia kysyi, voiko Turvikseen päästä, kun ei enää jaksa juoda, tuttuja miehiä jokainen, yli kahdenkymmenen vuoden takaa. Tällaisillekin ihmisille on löydyttävä paikka olla selvinpäin, kun mihinkään ei pääse tai huolita. Jostakin voi aina alkaa. Mulle tulee näissä tilanteissa mieleen Poikeljärven Mauri ja Tiitisen Markku. Kukaan ei ole toivoton, tähän asti vain ei ole tullut oikeaa hetkeä. Tuntosarvien ja intuition on silloin oltava kunnossa ja tultava vastaan, vaikka kellonaika olisi väärä eikä tietäisi edes nimeä tai henkilötunnusta. Niin oli senkin ihmisen kohdalla, joka tuli pitkälti yli kymmenen vuotta sitten Turviksen ovesta illalla ja sanoi: En jaksa olla enää tuolla, missä voin nukkua? Hänelle näytettiin nukkumapaikka ja hän on ollut nyt pitkälti yli 10 vuotta raittiina.

Sain eilen tietää, että tuettavani, joka kärsii vapausrangaistusta, on päässyt vapautuvien osastolle ja koevapauden järjestelyt voidaan aloittaa ja päihdekuntoutuksen suunnittelu koevapaudessa on lopulta ajankohtaista. Vankilan päihdeohjaaja on yhteistyössä kanssamme ja tammikuussa järjestämme asian tiimoilta palaverin vankilassa. Tuettavani on viikon päästä ollut raittiina 1v 5 kk, ei lääkkeitäkään, joilla olisi vaikutuksia keskushermostoon. Toivottavasti asiat loksahtavat lopultakin paikalleen. Tuki tulee jokaiselle alueelle kuten sosiaali- terveys ja työvoimapuolelle. Tuettavan tehtävänä on raittiina pysyminen ja riippuvuudesta toipuminen ja sitä ei tarvitse tehdä yksin. Kummikin on haussa, kunhan sinne asti päästään.

Oman jaksamisen kannalta olen joutunut tekemään valintoja ja niitä jatkossakin teen, priorisointeja, niin paljon kuin sitä sanaa inhoankin. Työssä olen joitakin tehtäviä työkavereille, hoidan lähinnä ideologiaa, ryhmäänsaattamisia ja asukkaan sitouttamista. Raision Tukikodissa teen vastaavia juttuja ja lisäksi KokeNet on vahvasti mukana, varsinkin kun siihen on tulossa kasvokkainen palvelu Skypen kautta. Toiveita on tietysti monia henkilökohtaisessa elämässäkin, päällimmäisinä keväällä matka vaimon kanssa keväällä Keski-Espanjaan ja poikani kanssa heinäkuussa kalareissu Pohjois-Norjaan. Salon mökin maalaustalkoot jatkuvat samoin kaikennäköistä muutakin on suunnitelmissa. Siilinjärvelläkin olisi syytä muutaman kerran ehdittävä käymään ja huoltamaan ja hoitamaan mökkiä sekä vanhempia.