Kun ahdistus ja häpeä muuttuvat kiitollisuudeksi

Vein tänä aamuna tutun kaverin Rymättylän hoitolaitokseen, jotta hän voisi alkaa toipua sairaudestaan, alkoholismista. Hän on käynyt läpi lukuisia hoitoja ilman kunnollisia tuloksia toipumisen suhteen. Vuosi sitten kysyin häneltä ensi kertaa, kiinnostaisiko häntä tulla kuuntelemaan Rymättylään perjantai-illan infoa. Hän suhtautui asiaan myönteisesti ja puhuimme silloin tällöin, miten hänen toipumisensa tie saataisiin alkamaan. Vielä viime syksynä hän totesi että Rehappi Rymättylässä lienee niitä harvoja päihdekuntoutuksia, joita hän ei ole kokenut. Silloin minulle tuli ensi kertaa olo hänen kohdallaan, että siemen on ehkä itänyt. Tammikuussa hän oli kanssani infoa kuuntelemassa ja se teki häneen voimakkaan vaikutuksen. Sen jälkeen on oltu paljon yhteydessä ja hän myönsi täydellisen voimattomuutensa alkoholiin nähden ja kertoi ettei jaksa tällaista elämää enää. Viime viikolla hän päätti, että on valmis ottamaan hoidon vastaan. Lupasin viedä hänet tänään maanantaina ja hän oli valmis klo 8, kun menin häntä hakemaan. 

Saapuessamme hoitolaitoksen pihaan tunsin suurta kiitollisuutta, että olimme juuri siellä. Sanoinkin vastaanottaneelle päihdeterapeutille, että olen nyt osani hoitanut, nyt on teidän vuoronne. Jokin sisällä oleva tunnemyllerrys tuli niin ennalta-aavistamatta, että minun oli pakko kiirehtiä autolle, etten näytä liikutustani, joka oli pelkkää kiitollisuutta ja nöyryyttä siitä, että olin saanut saattaa hänet hoitoon. Liikutus tuli siitä deja`vusta, kun edellisen kerran toin työkaverini hoitoon loppuvuodesta 2014 ja olin täynnä syyllisyyttä, häpeää ja ahdistusta, että menettäisin kasvoni ja olin ottanut töihin ihmisen, joka käytöllään sai minut valehtelemaan ja näkemään mustan valkoisena. Juuri tämä työkaverini auttoi minut kuitenkin toipumisen tielle omasta läheisriippuvuudestani kutsumalla minut läheisviikonloppuunsa, jolloin sain ymmärryksen omasta sairaudestani. Olen hänelle varmastikin ikuisesti kiitollinen, koska se viikonloppu ja sen jälkeinen jatkoryhmä opetti minulle asioita itsestäni ja sai minuun ainakin hiukan tyyneyttä, rohkeutta ja viisautta, jotka olivat minussa, vaikka en tiennytkään niiden olemassaoloa.

Lähdettyäni ajamaan jouduin pysähtymään muutamaksi minuutiksi, jotta sain tyynnyttyä yli suurimmasta sisäisestä tunnemyrskystäni.  

Vielä on toivoa

Lyhyestä virsi kaunis. Tuettavani, jonka asiasta eilen kirjoitin saa haluamansa  ja tarvitsemansa päihdekuntoutuksen Minnesota-mallisessa hoitolaitoksessa Rymättylässä. Päihdekuntoutus oli jo myönnetty, mutta paikka tulee olemaan juuri tämä. Sain tänään tarkat käytännön ohjeet asiaa hoitavalta virkamieheltä, joka on tehnyt paljon asian eteen ja ymmärrän hyvin, että hän on ollut puun ja kuoren välissä, koska toipumiskeskeisen hoidon suosiminen ei ole ollut Turun intresseissä. Ehkäpä tämä olisi yhden pienen oven raolleen saaminen.........

Kuinka päästä Turussa päihdekuntoutukseen, jonka päämääränä on päihderiippuvuussairaudesta toipuminen?

Olin tänään tapaamassa vankilassa turkulaista ihmistä, joka on pääsemässä koevapauteen kesäkuun alussa. Olen käynyt tapaamassa häntä 11/2014 lähtien 1-2 kuukauden välein tarkoituksena valmistaa häntä vapautumiseen ja raitistumiseen ja päihderiippuvuudesta toipumiseen. Hän on siis ollut raittiina reilut puolitoista vuotta, myöskään rauhoittavia eikä nukahtamislääkkeitä hän ole käyttänyt. Edellisestä riippumatta hänet yritettiin pakottaa korvaushoitoon, mutta hän ei suostunut. Hän on suorittanut koko vankeusaikansa lukion kursseja ja yo-kirjoitukset ovat vuoden kuluttua.Lisäksi hän on suorittamassa vihanhallinta- ja itsetuntemusta parantavaa kurssia. Nämä kaikki ovat vapaaehtoisia ja ovat hänen ohjelmassaan siviiliä silmälläpitäen. Hänen vapautumisensa jälkeisiä asioita on järjestelty Risen kanssa ja hän saa tuetun asunnon ja työkokeilupaikan Turun Turvatuvassa. Hänellä on suunnitelmissa lukion lisäksi siivousalan työnjohtajan tutkinto. Hänellä on tukenaan toipunut päihderiippuvainen, joka mahdollistaa myös ensimmäisen muutaman tunnin loman. .

Risen kanssa yhteistyö on sujunut erittäin hyvin ja he ovat näyttäneet vihreää valoa ja haluavat maksaa kolmanneksen Rehapin päihdekuntoutuksesta. Tuettavani ei ole koskaan ollut päihdekuntoutuksessa. Syinä kielteisiin päätöksiin on ollut milloin motivaation puute milloin jokin muu tekosyy. Hän on ollut useita kertoja vankilassa ja jokainen rikos on tehty jonkin päihteen vaikutuksen alaisena tai päihteen hankkimiseksi. Kun tapasin hänet ekaa kertaa n. kuusi vuotta sitten, näin heti, että tämä ihminen haluaa oikeasti toipua päihderiippuvuudesta, joka kerta tavatessamme hän oli ehdottoman varma, ettei halua jatkaa sitä elämää, joka vie rikoksiin ja hautaan. Hän kertoi ensimmäisellä vierailullani vankilassa, että vankila pelasti hänet kuolemalta ja hän aikoo käyttää tämän tilaisuuden hyväkseen.

Missä se kanto tässä kaskessa on? Vaikka minulle on vakuutettu, että kunta tulee mukaan, jos Rise maksaa osan. Tänään sain kuulla, asia ei ole taputeltu, koska he maksavat mieluummin 3 kk perinteistä hoitoa, n. 120 e/vrk eli n. 11040 e. Rehapin hoito maksaa 6500,-, johon sisältyy 4-5 viikon intensiivijakso ja 11 kk jatkohoito + tarvittaessa lisäviikko hoitolaitoksessa ennen ensimmäistä ryyppyä tai piikkiä ja päälle vielä läheisviikonloppu pe-su. Tämähän ei ole rahasta kiinni ainakaan minun laskuopillani. Voisiko tässä olla kyse rikoksesta päihderiippuvaista ja hänen läheisiään kohtaan???   Tuettavani ei suostu menemään perinteiseen hoitopaikkaan, koska hän haluaa hoitaa päihderiippuvuutensa eikä askarrella paperitähtiä tai muotoilla saviukkoja. Hän on mieluummin loppuun asti "kivitalossa", jollei saa hänelle kuuluvaa toipumiskeskeistä ja lääkkeetöntä päihdekuntoutusta.

Taistelu on vasta alkamassa emmekä luovuta, koska on kyse ihmisen ja hänen läheistensä elämästä.