Tämä on ollut ihmeellinen päivä, tämä on ollut minun

Tämä on ollut edelleenkin ihmeellinen päivä. Ex-kollegani kirjoitti facebook päivityksessään, miltä on tuntunut, kun luulee kuuluvansa johonkin porukkaan ja yhtäkkiä huomaa ettei kuulukaan ja silloin on ahdistus ja pahanolontunne syvä. Syymme ja kohteemme ei välttämättä ole sama, mutta jaan mielessäni ja rintalastani takana täysin entisen työtoverini tunnot. Ensin tulee raivo, eikä vain raivo vaan apinanraivo, sitten vitutus, pitennetty vitutus ja sen jälkeen muistettuani mistä olen jo aikaisemmin selvinnyt...tyyneys: Minulle annettakoon tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan. Jos nämä edelliset sanat unohtuvat minulta, olen hukassa kuten myöskin koko elämäni.

Sain isänpäivälahjaksi lapsiltani kirjan, Eppu Normaalin Kaikki sanat. Kieltämättä juuri tätä olinkin toivonut sivuhuomautuksella, mikäli aiotte jotakin hankkia. On kummallista, miten erilaisilta sanat kuulostavat laulettuina ja kirjoitettuina. Viime aikojeni päihdeinfoissa olen paljon siteerannut   Eppu Normaalin (Martti Syrjän, raittiin alkoholistin,( minkä hän itse kertoo Eppu-elokuvassa), ettei minkään tahon, minkään yhteisön tai säätiön tarvitse asiaa kyseenalaistaa.

Alkoholismi kaikessa rujoudessaan näkyy Martti Syrjän teksteissä  hyvinkin kaukaa. Olen paljon ajatellut sitä, kuinka paljon hoitoonhakeutumista pitkitti tilitys biisien lyriikassa estäen samalla eristäytymistä, mikä on alkoholistille luontaista. Tässä ensimmäisenä esimerkkinä on Valkoinen kupla:

  Kellon viisarit siirtyvät
     Hiljaa seinällä tuon
 Ravintolan jossa juon
Jossa hiljaa kuohuvaa
        Kaljaani litkin
Päälle muutaman napakan
          Kuivin silmin itkin

Tunteet ovat kuolleet, koska itkukin on kyyneleetöntä.

Kun mennään muutama vuosi eteenpäin juomisen jatkuessa, Martti puhuu elämästään runossaan Lahtinen näkee Jumalan:

Vaan aamulla olonsa  heikko sen
       pakotti vessaan veikkosen
Sanoi peilille jos ei oloni mua tapakaan
       se pakottaa takaisin kapakkaan.

Alkoholismiin sairastuminen on tapahtunut, juominen on pakonomaista.

Tulee hetki, jolloin apu otetaan vastaan. Tässä se on vielä hetkellisessä ihmetyksen aiheessa, jolloin riippuvuus on myönnetty, mutta ei vielä tunnustettu:

        Voi onneton mikä nyt on
  Miksi mun suuni on onneton
Mielessä hiljss sanontaa lainaan
Sanaisen arkkuni sisällä vainaan.

Aikanaan seurasi raitistuminen ja sen myötä toipuminen alkoholismista ja siitä kertovat lähes kaikki Sadan vuoden päästäkin levyn biisit.

             Jonnekin tuon mutkan taa
                Minun täytyy uskaltaa
Sieltä nähdä voin jo mutkaan seuraavaan
                Jonka taakse tie katoaa


Toipuminen riippuvuudesta etenee ja elämä raittiina näyttää valoa ja  uudenlaisen elämän

Pian laulu taipuu kuin liha niin
        Häivyttää mielestä sen
     Taipuu muotoihin ihaniin
        Karvaan pettymyksen
     Tuska haipuu ja viha niin
          Ei soi katkera blues
Soi vain kaipuu ja mahdollisuus
              Soi vain sävel uus