Juuri tänään katson elämää uusin silmin ja löydän siitä ihmeitä. Opin tietämään, että mitä annan maailmalle, sitä maailma antaa minulle.

Mikä saa eläkeläisen mielen herkistymään niin, että silmät kostuvat sen ohella, että ikääntyminen jo itsessään aiheuttaa sitä. Onko se lopullisen exituksen hetken lähestyminen, se on lähempänä kuin syntyminen? Voiko se olla myöskin elämän kokonaisuuden  ja oman suhteellisuudentajun realisoituminen, mitä voi saavuttaa ja mitä on saavuttanut?

Kerron esimerkkejä, mitkä asiat nykyisin saavat kyyneleet silmiini. Esimerkit ovat viimeisen puolen vuoden ajalta:

Ennen polven tekonivelleikkausta kertoessani veljelleni miten tärkeä hän minulle on. Kerroin varmuuden vuoksi, jos leikkaus olisi epäonnistunut, vaikka hän sen muutenkin tiesi.

Entisen työkaverin tapaaminen kuntoutuksessa reisiluun murruttua kaatumisen seurauksena. Ja kuitenkin  yhteinen kieli oli olemassa edelleen, vaikka tapaamisissa on monien vuosien väli.

Kuullessani Eppu Normaali Suolaista sadetta tai Valot tulevat vastaan.

Kun viime kuussa tuli kuusi vuotta siitä, kun tapasin ihmisen, jonka toipumiseen ei kukaan muu uskonut ja sain paljon paskaa niskaani, kun uskoin häneen....oman intuitioni perusteella. Nyt hänellä on yli kaksi ja puoli  vuotta päihteetöntä elämää. Rinnalla kulkeminen ei ole ollut turhaa. Emme ole enää tuettava ja tukija.....olemme ihan tavalliset ystävät.

Tapasin lähes viisikymmpisen asiakkaan, joka oli juomisestaan huolissaan, koska pelkäsi tekevänsä jotakin väkivaltaista jollekin toiselle ihmiselle, koska ei juomisensa aikana pysty yhtään kontrolloimaan käyttäytymistään. Hänen pelätessään, oliko tehnyt jotakin vakavaa, mihin poliisi puuttuisi ja selvitettyämme asia, ettei mitään ollut tapahtunut. Puhuimme ihan tavallisia asioita, mutta niin, että ne menivät ilmeisesti syvälle rintalastan alle, koska erotessamme hän halasi tiukasti. Tiesin, että olin jossakin onnistunut.

Kysyin asiakkaalta, joka käytti etunimiensä jälkimmäistä nimeä pääasiassa, mutta virallisissa yhteyksissä tietenkin on ensimmäinen, jolla hänet kutsutaan vaikkapa lääkäriin, kummalla nimellä hän haluaa itseään kutsuttavan. Hän sanoi, ettei kukaan ole aikaisemmin kysynyt, kummalla nimellä hän haluaa kutsuttavan itseään. Hän myöskin halusi näyttää uuden kotinsa, kun hän on sitä laittanut kuntoon. 

Olin kuuntelemassa Hämeenlinnassa Maivita Oy:n infoa ja johtava päihdeterapeutti kertoi , että hänen päihdeterapeuttinsa oli vähän aikaa sitten kuollut verisyöpään ja muisteli liikuttavalla tavalla oman toipumistiensä alkua Repan muistoa kunnioittaakseen. Kertoessani tästä veljelleni puhelimessa en voinut estää liikutustani.

Mielenkiinnolla odotan, saako 17.5. Logomossa Pauli Hanhiniemen ja Retkueen keikka silmät kostumaan. Talvella Hanhiniemen akustinen keikka Liedossa sai silmät kostumaan.