Elämä kantaa ja saa siksi aikaan päätöksiä, jotka ovat toivottavasti elämänmittaisia...päivä kerrallaan

Puoli vuotta olen pohtinut tulevaisuutta nykyisessä elämäntilanteessani.....olen vastuussa itse omista valinnoista elämässäni enkä voi vastuuttaa muita ja siirtää vastuuta läheisilleni ja itse kulkea kuin norsu posliinikaupassa. Olin pihalla omasta elämästäni maaliskuuhun asti, kunnes minut laitettiin valinnan eteen, haluanko jatkaa omahyväistä, itsekästä ja kontrolloimisen täyttämää elämääni vai otanko vastuun elämästäni. Kiitos sinulle entinen tuettavani, nykyinen ystäväni, että pistit minut seinää vasten ja valitsemaan mitä haluan elämältä.

Tämä sinun interventiosi auttoi minua valitsemaan itseni hoitamisen vertaisryhmässä säännöllisesti. Tähän asti menin vertaisryhmään silloin, kun ahdisti. Nyt ymmärsin, että tarvitsen ryhmää loppuelämäni ajan ja se ymmärrys on ollut tuskan viitan saaminen pois hartioiltani.

Usein tällaiset asiat poikivat dominoefektinomaisesti paljon lisää. Niin nytkin.... Täysin tiedostamatta ollessani AA:n/ Al Anonin kesäpäivillä Siilinjärvellä vertaistuen voiman kautta halusin Kuopion ryhmän kotiryhmäkseni. Olin jo muutaman kuukauden ajatellut: onko todellinen vaihtoehto muuttaa kokonaan Siilinjärvelle, jossa henkinen kotin on koko ajan ollut.

Viime viikkoina, kun  taloudelliset  sidonnaisuudet ovat alkaneet järjestyä, päätökseni on selkiytynyt:tuleva kotikuntani tulee olemaan Siilinjärvi. Tämä ei ole maantieteellinen pako, koska se tapahtuu kevätkesällä, kun saan Raision Tukikoti ry:n sitoumukset hoidettua ja hankittua asunnon Siilinjärveltä.

Tämä ei tarkoita, ettenkö olisi vierailijana Turussa, koska minulla on edelleen yhteyksiä tänne ja haluan olla käytettävissä NAL-palvelun ja Patas-tiimin työkeikkoihin ja onhan minulla tukihenkilöyhteyksiä moniin ihmisiin. On erityisen tärkeää, että luottamussuhdetta tuettavaan ei katkaista edes paikkakunnan muuton vuoksi. Minulle on kolme ihmistä tarjonnut yöpymismahdollisuutta, jos tulen Turkuun viikoksi tai kahdeksi.

Onhan minulla yhteyksiä jo nyt Savossakin.... kansakoulukaverini, toipunut alkoholisti, on ihminen, johon voin ottaa milloin vain yhteyttä. Minun ei tarvitse olla yksin.

Itselleni on ollut ensiarvoisen tärkeää käydä sekä läheisten että avoimissa AA-palavereissa, koska se antaa laajemman näkökulman ja kertoo, miksi olen tässä palaverissajuuri nyt.

Huomenna poikani tulee luokseni syömään, koska hänellä oli synttärit  YK:n päivänä ja sinä päivänä oli työkiireitä. Hän kertoi haluavansa synttärikahvit nyt viikonloppuna ja jotakin....hän saa perinteisiä naudanlihakääryleitä täytettynä luumulla ja pekonilla sekä perunoita ja salaattia talon tapaan.

Marraskuun lopussa lähden veljeni kanssa Portugaliin puoleksitoista viikoksi, kun hän lähtee golfaamaan maatilan syystöiden jälkeen kolmeksi viikoksi. En tiedä tarkkaan olenko mailapoikana vai hyvä syy, miksi lyönti tai puttaus epäonnistuu. Kovasti odotan matkaa. Viimeksi oltiin samalla kokoonpanolla useita vuosia sitten Muoniossa puolukkareissulla ja mukavaa oli.