Uusia haasteita ja uuden odotusta

Alkuviikko on ollut täynnä tapahtumia, sanoisin, että reppu on nyt täynnä rusinoita, joita kelpaa
mutustaa. Amkin hankkeen peruunnuttua meistä johtuvista syistä. Hakemukseen olisi tullut sen verran ristiriitaisuutta hoidollisen näkemyksemme kanssa, että näimme parhaaksi luopua hakemuksesta. Li-
säksi aika hakemuksen tekemiseen oli aivan liian lyhyt ja kirkas tavoite puuttui, se oli vielä pilviverhon peitossa eikä tuulta tullut, joka olisi puhaltanut pilvet pois. Mutta.......ei hätä ole tämännäköinen.

Sunnuntai-iltana sain sähköpostia A-killan kautta Yhteisöhoidon ohjaajakoulutuksesta. Koulutus kes-
tää vuoden 2016 loppuun. Koulutuksen järjestää Yhteisöakatemia Jyväskylässä. Se koostuu 11 kahden päivän koulutuksesta. Asia itsessään on kiinnostanut pitkään ja tässä ne ovat sopivan väljässä tah-
dissa, 5 koulutuskertaa vuodessa. Emmehän me varsinaiseen yhteisöhoitoon ole siirtymässä, mutta
uskon siinä olevan osioita, mitkä sopivat Turvatuvan systeemeihin ja ovat siihen sovellettavissa.
Hieno asia on, että Turvis maksaa koulutukseni, sekin todistaa, että aiomme pystyssä vielä 50 vuoden päästäkin. Uusia näkemyksiä hoitokäytäntöihin tarvitaan, kun tehdään päihdetyötä. Uskon vahvasti,
että vertaisuus ja yhteisöllisyys ovat sitä ja vielä ripaus jotakin meistä itsestämme.

Asiassa on kuitenkin eräs mutka, joka on suoristettava. Minut on ensin hyväksyttävä koulutukseen.
Hakemuksen olen jättänyt, nyt vaan kädet kyynärpäitä myöten ristiin ja pitkä liuta toivomusmerk-
kejä perään.

Aina uuteen lauluun aukee lamaantuneet huulet ilma kantaa jälleen uutta sävelmää (J. Leskinen)

Kesäloman jälkeen ajatukset ovat tuoreempia ja innostavampia kuin ennen, ne vanhatkin, kun on
tullut lomallisen verran välimatkaa ja näkökulman muutoksia. Kun siihen lisätään uusia tuulia ja niiden mukana tulleita uusia toimijoita on tämä hetki käsillä.

Viime viikolla oli ohjelmassani KoKeNettiä, Vertaisohjaus-hanketta ja tällä viikolla kokoonnuimme,
me kokemusasiantuntijat, Järvenpään Diakoniaopistolle kuuntelemaan Petri Karoskoskea, Hanna-
Leena Hurria ja Outi Hietalaa kokemuksellisuuden ympärille. Olin siellä kokemusasiantuntija ja Ko-
KoA:n Turun seudun toisen aluevastaavan Juuso Muukkosen kanssa. Päät oivat täynnä ajatuksia aluetoiminnasta ja kaikesta kokemuksellisuudesta. Huomenna puidaan taas Vertaisohjaus-hanketta.

Minuun otti tänään sähköpostilla yhteyttä toipuja, joka löysi toipumisentien viisi vuotta sitten La-
puan Minnesotahoidosta. Hän on koulutukseltaan meribiologian alan tohtori ja toiminut lähinnä opettajana. Hän on ollut huolestunut alkoholismin hoidoista Suomessa ja sen huonosta tilasta. Hän
on toiminut paljon EU-projekteissa ja tuntee ne kiemurat. Hän oli tutustunut kirjoituksiini Turun
Sanomissa ja halusi tarjota taitojaan käyttöömme. Pyysin hänet, ja onneksi hänelle sopi, huomi-
seen hankepalaveriin. Olen vieläkin häkeltynyt ja otettu siitä, että kirjoitukseni eivät ole kaikuneet
kuuroille korville ja silmille. Parhaimmillaan vertaisuus ja kokemuksellisuus on juuri tällaista, avointa
ja vilpitöntä yhteen hiileen puhaltamista, jossa ei ole merkitystä sillä ketkä ovat mukana, vaan
miksi ja minkä eteen tehdään töitä vapaaehtoisesti ja sydämmellä. Olen todella ylpeä, että saan olla
tässä mukana ja toivon, että pystyn pysymään nöyränä asiallemme, vaikka tekisikin välillä mieli röyhistää rintaa.

Minnesavonkin puolelta on kuulunut hienoja asioita. Antti Loimalahti oli löytänyt Sonkajärven Aittokoskelta upean kiinteistön, 30-luvulla rakennetun vanhainkotina toimineen rakennuksen, joka
on kaikintavoin sopiva tarkoitukseen, eikä kalliskaan. Innostus ja hämmennys vaihtelevat päivittäin.
Jos edes puolet kaikista näistä jutuista toteutuu, paljon on menty eteenpäin. Sitäpaitsi......jätin
ainakin kolmanneksen kertomatta, täytyyhän seuraavaankin sepustukseen jotakin juuriainetta
jättää.

Loma loppuu, kalenteri täyttyy, on aika soittaa sinfonia

Loma on nyt loppu, työt alkaa ylihuomenna. Tänään oli Suomen ensimmäinen Mad Pride kulkue
Turussa. Väkeä oli kohtalaisen paljon ja tapahtuma oli lämminhenkinen. Teemana olivat mielenterveyskuntoutujien oikeudet ja yhteiskunnallisen keskustelun lisääminen koskien mielen-
terveysasioita. Hullut marssivat järjestäytyneesti ja huusivat iskulauseita hullun lailla. Kulkue päätyi kaupungintalolle, jossa kuultiin pari puhetta, enemmällekin olisi ollut aikaa. Valtuutettuja oli kokonaista kolme kappaletta, josta heille lämmin kiitos. Pohdiskelin kuunnellessani, miksi ei enempää, löysin
kaksi käypää syytä. Mielenterveyskuntoutujat eivät yleensä istu isojen yhtiöiden hallintoneuvostoissa eivätkä omista esimerkiksi rakennusliikkeitä, heistä ei ole taloudellista hyötyä poliitikoille. Toinen on leimautumisen pelko, ettei vahingossakaan luulla hullujen kaveriksi tai peräti hiukan hulluksi tai
muuten vialliseksi. Päätöksethän ovat välillä sellaisia, ettei niitä selväjärkiseten tekemiksi helposti
voi uskoa. Niin tosiaan, on vielä kolmaskin peruste. Päättäjän nordunluutornista on liian pitkä
matka tavallisen kansan pariin, kun on niin kuumaki ja tulee niin hikiki On siinä iso vaarakin, jos
kuuntelee mielenterveyspalveluiden asiakkaita, voi joutua tekemään potilaita auttavia päätöksiä.
Se taas voi johtaa sellaisiin kauheuksiin, kuin toriparkin ja muiden vastaavien suunnitelmien hidas-
tumisen tai lykkääntymisen. Jouduin myös syömään sanani kulkueen takia. Kun Turun turhin ja ty-
perin rakennelma Pennisilta avattiin, vannoin etten ikinä astu jalallani tälle rahan hautausmaalle,
mutta......... Joskus joutuu isolle kalalle antamaan siimaa paljonkin, ettei se katkaise sitä ja karkaa. Tämä
oli sellainen tilanne.

Kalenteria katsoessani huomasin jo elokuuhun tulleen useita tärkeitä palavereja, koulutuksia ja muuta
vastaavaa. Keskiviikkona on alkupalaveri AMK:n hankkeen tiimoilta, mikä panostaa vertaisuuden rooliin.
Sinne menen sekä Turvatuvan että A-killan joukoissa. Heti seuraavana päivänä torstaina piäkaapunti
ottaa mualaespoejjan avosylin vastaan KoKeNetin merkeissä, joka sisältää varsinaisen työnohjauksen
ja koulutuksen jälkeen yhteistyökuvioiden suunnittelua KoKoA: puheenjohtajan Micke Söderströmin
kanssa. 19.8. KoKoA järjestää ohjelmaa koko päiväksi Järvenpään seurakuntaopistolla ja siitä viikon päästä pohditaan Ratamossa , mitä jäi käteen kevään ADHD-seminaarista, vai jäikö mitään. Kai sitä varsinaiseen leipätyöhönkin tarvitsee keskittyä. Täytyy siis ennen alkua laittaa jarruja päälle eikä luvata tehdä liikaa tai pian on hullu kuin pullosta tullut. Mistähän tuokin sanonta on saanut alkunsa?

PS. Jäi toki muistokin Mad Pride-kulkueesta, T-paita komeilla teksteillä. Sitä tulen kantamaan
ylpeänä, onhan se osa itseäni.