Sumutusta ja harhaanjohtamista päihdehuollon kustannuksissa

                      Aamuset niminen ilmaisjakelulehti uutisoi 10.8. ilmestyneessä numerossaan  Turun
päihdehuollon kääntyneen laskuun viime vuonna. Ei tarvita kummoistakaan tiedemiestä ymmär-
tämään, että lamakauden aikaan tämä ei ole mahdollista muuten kuin kiristämällä kriteerejä pääs-
tä esimerkiksi kuntouttavaan hoitoon. Omat asiakkaani ovat kertoneet, hoito on evätty syillä
kuten että päihdeongelma ei ole riittävä tai, että on hoidettu monta kertaa niin ei kannata enää hoitaa.
Jos päihdeongelma ratkaistaisiin sillä, että sosiaalityöntekijä tai ohjaaja sanoisi, että nyt sinä lopetat renttuilun ja alat elämään ihmisiksi, ei maailmassa olisi yhtään alkoholistia tai narkkaria eikä myöskään sosiaali-
alan ammattilaisia tarvittaisi. Ammattilaisen tuntee esimerkiksi siitä, että hän pystyy tuntosarvillaan vaistoamaan milloin asiakas tosissaan haluaa eroon päihteistä. Se ei ole matematiikkaa.

                        Useat asiakkaani ovat kertoneet myöskin, että ainoat vaihtoehdot asunnottomalle ovat
olleet kaupungin oma hoitokoti tai Sillankorvan ensisuoja. Silloin kun hoitokoti oli täynnä asiakkaille ei suostuttu antamaan maksusitoumusta muihin palveluasumispaikkoihin. Eräälle asiakkaalle oli sanottu, että jos Sillankorva ei kelpaa, ole sitten taivasalla. Tämä on 2000-luvun turkulaista päihdehuoltoa, jossa yk-
silölliset tarpeet otetaan huomioon ja jokaiselle asiakkaalle tehdään kuntoutumissuunnitelma, joka tarkistetaan muutaman kuukauden välein ja jonka mukaan toimitaan. Tässä toim,intatavassa on se hyvä puoli, että
kustannukset kääntyvät laskuun ja sitäpaitsi kuolleisuuskin todennäköisesti nousee. Onneksi tällaiset asiat
eivät hetkauta norsunluutorneissaan palavereita pitäviä ja muistioita rustaavia ja suosituksia etsiviä
päällikkötason virkamiehiä, jotka vastaavat päihdehuollon suunnittelusta ja toteutuksesta. Nyt taisin liioitella
ovathan he ainakin nähneet juopon ja narkkarin.........siis ikkunasta. Tunnen suurta myötätuntoa nykyisiä kuntien sosiaalityöntekijöitä kohtaan, koska he ovat sellaisessa peukaloruuvissa, missä omat päätök-
set voisivat johtaa jopa työpaikan menetykseen.

                          Lehdessä todetaan myös mielenterveyskuntoutujien asumispalveluiden asiakasmäärän kolminkertaistuneen tällä vuosituhannella. Varsinkin alle 35-vuotiailla on useinkin veteenpiirrettyviiva kumpaan henkilö lasketaan mielenterveys- vai päihdekuntoutujaksi, usei molempiin. Tähänkin lamakausi vaikuttaa enentävästi, miksi siis ei päihdehuollossa???? Vastaus tuli jo edellä. Rima nostetaan niin
korkealle, että tulee pelkkiä limboja ja sehän tunnetusti lisää päihdeongelmaisen motivaatiota päihteet-
tömään elämään. MOT.

Lupaukset on pidettävä

                      Eilen lupasin, että otan Välikausitakin esille pian ja nyt se tapahtuu, vaikka ei olekaan
välikausi, vaan lomakausi loppu ja työkausi on huomenna alkamassa. Verbaalista ilotulitusta. Sellai-
sena pidin Välikausitakkia sen ilmestyttyä lähes 40 vuotta sitten. "Verbit kuin papukaijat ja kirjavat linnut puissa, Adjektiivit apinoiden tapaan laumoina, sikin sokin, Substantiivit shokissa tuoksusta jota villeinä rehottavat sanat henkivät ilmaan. Minun maani." (Pekka Kejonen, Napoleonin epätoivo) .

                        Hyvän tekstin tunnistaa siitä, että se kestää aikaa ja taipuu kuvastamaan sitä riippu-
matta siitä milloin se on kirjoitettu. Tämän sain huomata kun kuuntelin Välikausitakin yli 25 vuoteen.
Aikaisemmin olin pitänyt sitä hauskutuksena ja kuplettien kokoelmana. Tajusin teoksen nerokkaan rakenteen. Se on aito kabaree. Siinä lähdetään liikkeelle Ne tekee meistä rehua biisillä, mikä on tarttuva ja pakottaa jatkamaan kuuntelua. Seuraa ivalauluja julkisuudesta ja tiedotusvälineistä, mutta sen verran
kevyesti ettei hyväntuulisuus kuulijassa muutu äreydeksi. Tällä valmistetaan maaperää loppupuoliskon
yhteiskuntakriittisyydelle ja tiukalle kannanotolle pienestä ihmisestä yhteiskunnan rattaiden puserruksessa.
Musiikki on taas muuttunut rokista sirkus- ja kabareemusiikiksi. Kontrasti on uskomaton varsinkin viimeisessä Pena Penninkilammen esittämässa Talouselämän rautaiset lait biisissä.

                        Kunpa joku teatteritekijä iskisi silmänsä tähän helmeen, sitä toivon^¨¨^' = toivomus-
merkki.

Matkailu avartaa

OSA I

                   Tänään saavuin Siilinjärveltä ja monia asioita tarttui vinttikomeroon. Ohitettuani Jyväskylän
aloin epäillä, etteivät suomalaiset ole nähneet autoja, kun lähes tienhaarassa seisoi ihmisiä  osalla Suo-
men liput käsissään. Vastaan tuli tavallisten autojen joukossa erilaisilla mainoksilla peitettyjä autoja
(ruostumisen takia?) ja kuskilla ja matkustajalla oli värikkäät haalarit kuten opiskelijoilla vappunaattona.
Lukuisilla pelloilla oli kymmenittäin pysäköityjä autoja. En ole koskaan ymmärtänyt ralli- enkä muutakaan autourheilua paitsi lapsille tarkoitettuja autoratoja, joilla aikuiset miehet leikkivät. Missä olette nyt vihreät hiilijalanjäljen mittaajat, kun pitäisi mitata oikeasti? Takuulla syön hyvällä omallatunnolla stroganoffini, merimiespihvini ja karjalanpaistini, kunnes autourheilun, lentonäytösten jne hiilijalanjäljet on mitattu.
Tottakai minullakin on rallimuisto lapsuudesta. Olin isän ja veljeni kanssa seuraamassa joskus 60-luvun alkupuolella Itärallin yhtä pikataivalta parin kilometrin päässä kotoa. Ojanpenkalle oli pudonnut naisen käsilaukku ja ennenkuin ehdimme avata sen veljeni kanssa isä ehti hätiin ja sanoi: Naisen käsilaukkua
ei saa avata ennenkuin on käynyt rippikoulun. Niinpä emme sitä avanneet, emmekä päässeet selville naiseuden syvimmistä salaisuuksista. Tällainen oli rallimuistoni.


OSA II

                   Kotimaisemissakäyntini liittyi pitkälti siihen, kun vanhempieni kunto ( 86 v. ja 80 v.) on
heikentynyt sen verran, että yhteiskunnan apuja tarvitsee hakea. Tähän asti he eivät ole tarvinneet muuta
kuin automaattiset tuet kuten lääkkeiden Kela-korvaukset jne. Nyt kun tarvitsee hakea hoitotukia, asioin-
tikuljetustukia ja muita vastaavia ei ole henkilöä, joka istuu perseelleen ja täyttää kaavakkeita ilman aikarajoitusta, joten tulin Liedosta, jotta asiat saatiin vireille. Olen törmännyt näihin asioihin työssäni Turussa
ja pari kertaa on Kelan työntekijä ilmoittanut, ettei hän voi auttaa kaavakkeen täyttämisessä, koska kysees-
sä on hakijan näkemys asiasta. Käsittääkseni Kelan toimihenkilön velvollisuus on auttaa asiakasta hake-
muksen täyttämisessä. Kun yli 80 v. ihminen ensimmäistä kertaa elämässään menee Kelan luukulle apua
pyytämään ja saa edellisenkaltaisen vastauksen, hän ei tule sinne uudestaan, koska hänelle on ollut
suuri ponnistus tulla hakemaan " köyhäinapua". Iso osa ihmisistä, jotka tarvitsevat näitä apuja ovat niitä, jotka ovat tehneet pitkän työuran kuka missäkin ja heillä on suuri kynnys hakea apua. KERTOMUKSEN OPETUS: Onneksi olimme Siilinjärvellä emmekä esimerkiksi Kuopiossa tai Turussa, joista molemmista
minulla on kokemuksia siitä, että asioidenhoito on pikemminkin sitä, että etsitään keino olla myöntä-
mättä jotakin etuutta. Ei ole oikein, että asioiden eteenpäinmeno riippuu pitkälti asiaa hoitavasta henkilöstä.
Tiedän tarkkaan, että sosiaalipuolella on  tiukat ohjeet kaikesta säästämisestä kunnasta riippumatta ja
sosiaalityöntekijällä ja palveluohjaajalla on myös oma pesti kyseessä, silti asiakasasioita voi tehdä monella tavalla. Haluan kiittää tässä luovasta ja ihmisläheisestä työskentelytavasta, jossa asiakas on tuntenut ole-
vansa tärkeä Malla Niemistä Turusta sekä Hannele Rätyä ja Riitta Niskasta Siilinjärveltä.


OSA III


                     Pitkällisen etsimisen jälkeen onnistuin löytämään CD-levyinä Välikausitakin ja Juicen
Slamin Tauko II Kuopion Levykauppa ÄX:stä. Paljon oli unohtunut. Näistä seuraavalla kerralla.
Varsinkin Välikausitakki on kokonaisen kirjoituksen väärtti.