Lupaukset on pidettävä

                      Eilen lupasin, että otan Välikausitakin esille pian ja nyt se tapahtuu, vaikka ei olekaan
välikausi, vaan lomakausi loppu ja työkausi on huomenna alkamassa. Verbaalista ilotulitusta. Sellai-
sena pidin Välikausitakkia sen ilmestyttyä lähes 40 vuotta sitten. "Verbit kuin papukaijat ja kirjavat linnut puissa, Adjektiivit apinoiden tapaan laumoina, sikin sokin, Substantiivit shokissa tuoksusta jota villeinä rehottavat sanat henkivät ilmaan. Minun maani." (Pekka Kejonen, Napoleonin epätoivo) .

                        Hyvän tekstin tunnistaa siitä, että se kestää aikaa ja taipuu kuvastamaan sitä riippu-
matta siitä milloin se on kirjoitettu. Tämän sain huomata kun kuuntelin Välikausitakin yli 25 vuoteen.
Aikaisemmin olin pitänyt sitä hauskutuksena ja kuplettien kokoelmana. Tajusin teoksen nerokkaan rakenteen. Se on aito kabaree. Siinä lähdetään liikkeelle Ne tekee meistä rehua biisillä, mikä on tarttuva ja pakottaa jatkamaan kuuntelua. Seuraa ivalauluja julkisuudesta ja tiedotusvälineistä, mutta sen verran
kevyesti ettei hyväntuulisuus kuulijassa muutu äreydeksi. Tällä valmistetaan maaperää loppupuoliskon
yhteiskuntakriittisyydelle ja tiukalle kannanotolle pienestä ihmisestä yhteiskunnan rattaiden puserruksessa.
Musiikki on taas muuttunut rokista sirkus- ja kabareemusiikiksi. Kontrasti on uskomaton varsinkin viimeisessä Pena Penninkilammen esittämässa Talouselämän rautaiset lait biisissä.

                        Kunpa joku teatteritekijä iskisi silmänsä tähän helmeen, sitä toivon^¨¨^' = toivomus-
merkki.