Matkailu avartaa

OSA I

                   Tänään saavuin Siilinjärveltä ja monia asioita tarttui vinttikomeroon. Ohitettuani Jyväskylän
aloin epäillä, etteivät suomalaiset ole nähneet autoja, kun lähes tienhaarassa seisoi ihmisiä  osalla Suo-
men liput käsissään. Vastaan tuli tavallisten autojen joukossa erilaisilla mainoksilla peitettyjä autoja
(ruostumisen takia?) ja kuskilla ja matkustajalla oli värikkäät haalarit kuten opiskelijoilla vappunaattona.
Lukuisilla pelloilla oli kymmenittäin pysäköityjä autoja. En ole koskaan ymmärtänyt ralli- enkä muutakaan autourheilua paitsi lapsille tarkoitettuja autoratoja, joilla aikuiset miehet leikkivät. Missä olette nyt vihreät hiilijalanjäljen mittaajat, kun pitäisi mitata oikeasti? Takuulla syön hyvällä omallatunnolla stroganoffini, merimiespihvini ja karjalanpaistini, kunnes autourheilun, lentonäytösten jne hiilijalanjäljet on mitattu.
Tottakai minullakin on rallimuisto lapsuudesta. Olin isän ja veljeni kanssa seuraamassa joskus 60-luvun alkupuolella Itärallin yhtä pikataivalta parin kilometrin päässä kotoa. Ojanpenkalle oli pudonnut naisen käsilaukku ja ennenkuin ehdimme avata sen veljeni kanssa isä ehti hätiin ja sanoi: Naisen käsilaukkua
ei saa avata ennenkuin on käynyt rippikoulun. Niinpä emme sitä avanneet, emmekä päässeet selville naiseuden syvimmistä salaisuuksista. Tällainen oli rallimuistoni.


OSA II

                   Kotimaisemissakäyntini liittyi pitkälti siihen, kun vanhempieni kunto ( 86 v. ja 80 v.) on
heikentynyt sen verran, että yhteiskunnan apuja tarvitsee hakea. Tähän asti he eivät ole tarvinneet muuta
kuin automaattiset tuet kuten lääkkeiden Kela-korvaukset jne. Nyt kun tarvitsee hakea hoitotukia, asioin-
tikuljetustukia ja muita vastaavia ei ole henkilöä, joka istuu perseelleen ja täyttää kaavakkeita ilman aikarajoitusta, joten tulin Liedosta, jotta asiat saatiin vireille. Olen törmännyt näihin asioihin työssäni Turussa
ja pari kertaa on Kelan työntekijä ilmoittanut, ettei hän voi auttaa kaavakkeen täyttämisessä, koska kysees-
sä on hakijan näkemys asiasta. Käsittääkseni Kelan toimihenkilön velvollisuus on auttaa asiakasta hake-
muksen täyttämisessä. Kun yli 80 v. ihminen ensimmäistä kertaa elämässään menee Kelan luukulle apua
pyytämään ja saa edellisenkaltaisen vastauksen, hän ei tule sinne uudestaan, koska hänelle on ollut
suuri ponnistus tulla hakemaan " köyhäinapua". Iso osa ihmisistä, jotka tarvitsevat näitä apuja ovat niitä, jotka ovat tehneet pitkän työuran kuka missäkin ja heillä on suuri kynnys hakea apua. KERTOMUKSEN OPETUS: Onneksi olimme Siilinjärvellä emmekä esimerkiksi Kuopiossa tai Turussa, joista molemmista
minulla on kokemuksia siitä, että asioidenhoito on pikemminkin sitä, että etsitään keino olla myöntä-
mättä jotakin etuutta. Ei ole oikein, että asioiden eteenpäinmeno riippuu pitkälti asiaa hoitavasta henkilöstä.
Tiedän tarkkaan, että sosiaalipuolella on  tiukat ohjeet kaikesta säästämisestä kunnasta riippumatta ja
sosiaalityöntekijällä ja palveluohjaajalla on myös oma pesti kyseessä, silti asiakasasioita voi tehdä monella tavalla. Haluan kiittää tässä luovasta ja ihmisläheisestä työskentelytavasta, jossa asiakas on tuntenut ole-
vansa tärkeä Malla Niemistä Turusta sekä Hannele Rätyä ja Riitta Niskasta Siilinjärveltä.


OSA III


                     Pitkällisen etsimisen jälkeen onnistuin löytämään CD-levyinä Välikausitakin ja Juicen
Slamin Tauko II Kuopion Levykauppa ÄX:stä. Paljon oli unohtunut. Näistä seuraavalla kerralla.
Varsinkin Välikausitakki on kokonaisen kirjoituksen väärtti.