Sumutusta ja harhaanjohtamista päihdehuollon kustannuksissa

                      Aamuset niminen ilmaisjakelulehti uutisoi 10.8. ilmestyneessä numerossaan  Turun
päihdehuollon kääntyneen laskuun viime vuonna. Ei tarvita kummoistakaan tiedemiestä ymmär-
tämään, että lamakauden aikaan tämä ei ole mahdollista muuten kuin kiristämällä kriteerejä pääs-
tä esimerkiksi kuntouttavaan hoitoon. Omat asiakkaani ovat kertoneet, hoito on evätty syillä
kuten että päihdeongelma ei ole riittävä tai, että on hoidettu monta kertaa niin ei kannata enää hoitaa.
Jos päihdeongelma ratkaistaisiin sillä, että sosiaalityöntekijä tai ohjaaja sanoisi, että nyt sinä lopetat renttuilun ja alat elämään ihmisiksi, ei maailmassa olisi yhtään alkoholistia tai narkkaria eikä myöskään sosiaali-
alan ammattilaisia tarvittaisi. Ammattilaisen tuntee esimerkiksi siitä, että hän pystyy tuntosarvillaan vaistoamaan milloin asiakas tosissaan haluaa eroon päihteistä. Se ei ole matematiikkaa.

                        Useat asiakkaani ovat kertoneet myöskin, että ainoat vaihtoehdot asunnottomalle ovat
olleet kaupungin oma hoitokoti tai Sillankorvan ensisuoja. Silloin kun hoitokoti oli täynnä asiakkaille ei suostuttu antamaan maksusitoumusta muihin palveluasumispaikkoihin. Eräälle asiakkaalle oli sanottu, että jos Sillankorva ei kelpaa, ole sitten taivasalla. Tämä on 2000-luvun turkulaista päihdehuoltoa, jossa yk-
silölliset tarpeet otetaan huomioon ja jokaiselle asiakkaalle tehdään kuntoutumissuunnitelma, joka tarkistetaan muutaman kuukauden välein ja jonka mukaan toimitaan. Tässä toim,intatavassa on se hyvä puoli, että
kustannukset kääntyvät laskuun ja sitäpaitsi kuolleisuuskin todennäköisesti nousee. Onneksi tällaiset asiat
eivät hetkauta norsunluutorneissaan palavereita pitäviä ja muistioita rustaavia ja suosituksia etsiviä
päällikkötason virkamiehiä, jotka vastaavat päihdehuollon suunnittelusta ja toteutuksesta. Nyt taisin liioitella
ovathan he ainakin nähneet juopon ja narkkarin.........siis ikkunasta. Tunnen suurta myötätuntoa nykyisiä kuntien sosiaalityöntekijöitä kohtaan, koska he ovat sellaisessa peukaloruuvissa, missä omat päätök-
set voisivat johtaa jopa työpaikan menetykseen.

                          Lehdessä todetaan myös mielenterveyskuntoutujien asumispalveluiden asiakasmäärän kolminkertaistuneen tällä vuosituhannella. Varsinkin alle 35-vuotiailla on useinkin veteenpiirrettyviiva kumpaan henkilö lasketaan mielenterveys- vai päihdekuntoutujaksi, usei molempiin. Tähänkin lamakausi vaikuttaa enentävästi, miksi siis ei päihdehuollossa???? Vastaus tuli jo edellä. Rima nostetaan niin
korkealle, että tulee pelkkiä limboja ja sehän tunnetusti lisää päihdeongelmaisen motivaatiota päihteet-
tömään elämään. MOT.