Riemua ja rapaa

Kuinka hyvältä voikaan tuntua, kun kävimme esittelemässä työkalupakkiam-
me läheisille ja riippuvaisille Liedossa Härkätien Helmi-tiimille, eikä
meidän ja ammattilaisten välillä ollut sitä katkeraa syväjäätä ja tupla-
panssarilasia mihin olemme tottuneet. Ei ollut epäluuloa,alentuvaa suh-
tautumista eikä oman ylemmyyden osoittamista. Puhuttiin samoilla käsit-
teillä ilman saivartelua ja suoraan, löydettiin helposti yhteiset peri-
aatteet. Uskomme vakaasti, että tästä tulee valmista. Nyt on aivotyön aika, ajatukset mylläävät pääkopassa miten asiat toteutetaan. Liedolla
on hyvin erilaiset käytännöt kuin suurella naapurillaan, matala kynnys
on kaikissa palveluissa keihäänkärkenä, päihdekuntoutusta ei ole kilpailutettu, mikä antaa mahdollisuuksia parhaiden ja tehokkaiksi to-
distettujen hoitojen käyttöön. Silloin pystytään katsomaan pitemmälle, 
kun rahaa on vähän, ei tarvitse heittää rahaa tuuleen, tehottomien hoitojen ja varikkohoitojen kustantamiseen. Heitin ilmaan myös kokemusasiantuntijan vastaanoton mahdollisena palveluna, joko omana
tai ostopalveluna, hintahan olisi sama, koska voittoja ei käärittäisi.
Epäselviksi jäivät lähinnä käytännön järjestelyt, joihin varmasti löytyy
hyvät ratkaisut. Eniten yllätti se innostus, joka kunnan työntekijöillä oli yhteisessä asiassamme, pyrittiin löytämään keinot millä toiminta
saadaan alkamaan. Uskon yhdessä löytäneemme sen yhteisen hiilen, jonka
saimme hehkumaan hiukan......

Eilen löysin hiilen, johon oli kustu, mutta uskon sen leimahtavan
liekkiin kun hyvin hoidetaan. Sain kuulla, että eräs vuosia raittiina
ollut asukas vaadittiin muuttamaan kunnan tuettuun asuntoon, jonka
ympäristö on käyttäviä ja juovia naapureita ryyppyremmeineen. Näinkö
ihmisen toipuminen palkitaan? Toipuva ei uskalla panna hanttiin, koska
sosiaalityöntekijä voi evätä tuet, sitä hän pelkää. Olen itsekin sosiaalityöntekijä ja olen luullut ammattietiikkaani kuuluvan asiak-
kaan kaikenlaisen toipumisen ja kuntoutumisen edistämisen ei sen vaikeuttamisen. Kaiken lisäksi tämä ihminen tekee päihdetyöntekijänä 
vapaaehtoistyötä ja mm. siten hoitaa itseään muiden aktiivisten harrastusten lisäksi. Olen puhunut asiasta useita kertoja asiasta
päättäneelle viranhaltijalle. Minä pidän tätä ihmisoikeusloukkauksena,
eikä tämä ole ainoa laatuaan. Pidän pöyristyttävänä sitä, että toi-
puvia ihmisiä hiillostetaan kuukausitolkulla muuttamaan sosiaalihuollon
tuettuun asumiseen, vaikka he hyvän pohjan ja tuen saatuaan olisivat
valmiita itsenäiseen asumiseen, kun tuntevat olevansa siihen valmiita.
Sitä ei määritä yksikään sosiaalitoimen viranhaltija, vaan toipuja
itse, kun on siihen valmis.