Toipumisesta seuraa kiitollisuutta ja nöyryyttä II

Tämän tekstin piti olla osana edellistä tekstiä, mutta tarkistin kirjoituksen huolimattomasti ja huomasin vasta hetki sitten virheeni.

Läheisten vertaisryhmän tärkeys konkretisoitui viime viikon palaverissa, kun kysyin, millaisista asioista koette iloa tällä hetkellä. Eräs ryhmäläinen pohti asiaa tovin ja kertoi ettei löydä elämästään mitään iloa lähinnä sumunomaista olotilaa. Sitten hän mietti vielä hetken aikaa ja totesi, että tämä läheisryhmä on ainoa iloa tuottava asia, että saa tulla tänne tiistaisin. Hämmennyin ja yritin peittää sitä. Tunsin myötätuntoa häntä kohtaan. Samalla tunsin suunnatonta iloa, että ryhmämme on tarpeellinen. Tällaisissa tilanteissa kiitollisuus ja nöyryys ei tunne rajoja. Korkeamman Voiman voi käsittää vertaisuutenakin.