65 päivän kuluttua olen eläkeläinen, ja 41 vuotta ja 2 viikkoa, kun aloitin Turvatuvassa...

Itselleni eläkkeelle jääminen tarkoittaa, että voin itse suunnitella päiväni kulun eikä ole leipätyötä, mikä asettaa rajoituksia ajankäytölle ja joskus myös ajatuksenkäytölle. Ajatuksenkäyttö on onneksi ollut vapaata lokakuun 2011 jälkeen. Siitä saan kiittää Turun kaupungin johtavia virkamiehiä, jotka asettelivat palveluasumisen kilpailuttamisehdot niin, että Turvatupa ry:n hakemus hylättiin, koska työtään 15-20 vuotta työtään tehneet ohjaajat leimattiin epäkelvommiksi kuin juuri koulunsa päättäneet lähihoitajat, joilla ei ollut kokemusta puolen puupennin vertaa päihdetyöstä. Ensinhän tämä tilanne oli viedä järjen....mutta......kun ne yli 20 asukasta ilmoittivat, etteivät halua muuttaa mihinkään kotoaan, vaikka pihalla odotti bussi lähtijöitä ja Securitaksen miehet varmistivat, ettei Turvatuvan henkilökunta ryhdy käyttämään väkivaltaa. Mukaansa saivat yhden asukkaan.

Reijo Suvanto ja minä päätimme ryhtyä uhkarohkeaan yritykseen tarjota huoneita vuokralle ihmisille, jotka haluavat aloittaa päihteettömän elämän. Tiesimme tehtävän lähes mahdottomaksi. Vapaaehtoisia, työkokeilijoita, opiskelijoita ja Reijo ja minä. No, niinhän siinä kävi, konkurssi 29.9.2015. Onnistuttiin kuitenkin saamaan uusi ehompi yhdistys pystyyn Turun Turvatupa ry. Kaikki vanhatkin velat on hoidettu ja nykyinen yhdistys kituuttaa juuri ja juuri pinnalla pysyen. Sitähän kolmannen sektorin toiminta aina on...kädestä suuhun. Helpommallahan olisimme päässeet, jos olisimme heittäneet pyyhkeet kehään lokakuussa 2011....

MUTTA

Mitä olen tästä saanut? Keitä en olisi oppinut tuntemaan? Yritänpä muistella: Kari Alho, Juuso Muukkonen, Juha Peltonen Tanja Niemi, Mari Leskinen, Anne Hemmi, Ilkka Laaksonen, Jukka Heikkinen, Pasi Nurmi, Annimari Mahlamäki, Tarja Orre, Jan-Krister Kinnunen, koko Rehapin porukka, Terhi Eklund, Maarit Laiho, Pirkko Ontujeff, Katjusa Leväniemi, Taija Tyynmaa, Henna Rosilainen, Reima Kastman,, Tomi Viita, Tarja Gurbani, Joni Kumlin, Mauri Poikeljärvi ne lukuisat kosovolaiset keittiötyöntekijät puhumattakaan Dirasta, Sharapeestä, Jaana Rintala, Tanja Vanharanta, Irina Rättsepp Minna Haapanen, Seppo Koski, Miia Jokinen pesueineen, Tiia, Miska ja tähtisilmä-Miina puhumattakaan Vertistä ja Terosta. Nämä ovat harvalukuiset esimerkit niiden kymmenien ja kymmenien joukoista, jotka ovat tuoneet työhöni iloa, toivoa uskoa siihen, jotakin voi tehdä. 

Nyt alkaa kokemusasiantuntijan  vapaaehtoistyö. Sain tällä viikolla pyynnön, josta en voinut kieltäytyä. Tulen toimimaan mentorina tulevalle kokemusasiantuntijalle, joka pyrkii erään neuvontapalvelun vastaajaksi päihteisiin liittyen. En ole koskaan tällaisessa toiminut tällaisessa, mutta pesti houkuttelee kovasti ja lisäksi on vihjattu, että saattaisin olla yksi Salossa syksyllä järjestettävän kokemusasiantuntijakoulutuksen kouluttajista. Ilmeisesti tässä hommassa on pitkä kypsymis- ja harjoitteluaika, 41 vuotta, ennenkuin pääsee oikeisiin töihin.....