Kiitollisuuden lähteillä....

Tulin neljä tuntia sitten Siilinjärven mökille ja olen matkalla ajatellut kaikkia niitä asioita, joista olen kiitollinen ja jotka ovat tuottaneet iloa viime päivinä. Ne eivät ole vähäisiä eivätkä harvoja. Nämä eivät tule tärkeys- eivätkä aikajärjestyksessä, vaan siinä järjestyksessä kuin mieleni niitä syöttää.

Viime lauantaina minulle soitti eräs toipuja vaikeasta elämäntilanteestaan ja pohdimme yhdessä mitä vaihtoehtoja hänellä on ja, miten selvitä tilanteesta mahdollisimman pienin vaurioin. Löysimme yhdessä mahdollisen ratkaisun. Olen kiitollinen luottamuksesta, että hän kääntyi puoleeni.

Lauantaina päivällä  minulla oli poikani kanssa äijäaikaa. Teimme hänen mieliruokaansa lasagne al horno itsekasvatetuin yrtein. Kuuntelimme Smugglerockia ja totesimme, että Pete Parkkosen miksaukset olivat päin persettä, mutta Atomirotan sanat kuuluivat selkeästi. Illalla myöskin CMX:n välispiikit ja sanat kuuluivat selkeästi. (Elastisen tultua esiintymään suljin ovet ja ikkunat. En pidä räpistä, mutta Palefacen yhteiskuntakriittisyys ja kapina ovat sitä, mikä oli myös rock´n rollin eteenpäintyöntävä voima. M.O.T.) Puhuimme myöskin poikani kanssa asioista, joista emme ole koskaan ennen puhuneet. Olen kiitollinen, koska löysimme uusia asioita.

Eilen aamulla Raision Tukikoti ry:llä oli päihdeinfo aiheesta Päihderiippuvuuden tunnistaminen ja puheeksiottaminen Liedon peruskoulujen opettajille heidän Veso-päivässään. Meillä oli aikaa käytettävissä 40 minuuttia. Onneksi saimme tänä kesänä joukkoomme media-amattilaisen Mia Kujanpään, jonka tiedoilla ja vapaaehtoistyöllä olemme saaneet ammattimaisuutta infoihimme. Lieto on ollut vastaanottavainen ja ennakkoluuloton suhteessa päihderiippuvuuden hoitoon toipumiskeskeisesti koko yhteistyömme ajan. Palaute infosta on ollut pelkästään myönteistä ja sivistysjohtajan kommentti infosta: kosketitte enemmän kuin ikinä uskotte, on sellainen luottamuksenosoitus, mikä osoittaa, että olimme oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Myöhemmin eilen olin yhtenä valitsijana Turun kokemusasintuntijakoulutuksen valintaprosessissa. Hakijoissa oli eräs toipuva alkoholisti, joka kertoi olevansa minulle tuttu, koska hänen miehensä kävi Raision Tukikoti ry:n läheisryhmässä hänen juomisensa vuoksi. Muistan hyvin, kun ko ihminen pohti ahdistuneena, voiko hän koskaan jäädä eläkkeelle, koska hän silloin joutuisi elämään 24/7 juomishelvetissä. Viime keväänä ollessani kokemusasintuntijaseminaarissa tämä läheinen tuli kuulijana puheilleni ja kertoi: vaimoni on ollut puoli vuotta raittiina ja esitteli samalla vaimonsa. Liikutuin silloin, koska näin läheisen silmissä elämän, mikä on tullut takaisin. Vielä enemmän liikutuin, kun kokemusasintuntijaehdokkaiden haastattelussa oli ihminen, joka kertoi olleensa yli vuoden raittiina ja olleensa juuri se kusipää, joka teki miehensä elämästä helvetin. Tämä läheinen kertoi, että rakastaa sitä ihmistä, johon aikoinaan rakastui, mutta mutta vihaa sitä juovaa ihmistä. Tunnen suurta kiitollisuuta, että olen voinut olla osa tätä toipumistarinaa.

Lähtiessäni Savon retkelleni vein Loimaan toimijallemme esitteitä ja puhuimme myös siitä, mitä elämämme nyt on niin hyvistä kuin pahoistakin ja löysimme jälleen ituja uuteen. Tapasin myöskin vanhan tuttuni, josta olen erityisen ylpeä, ihmisen, joka oli suurin luuseri ja kusipää, mitä maa päällään kantaa, joka kylvää pelkkää tuhoa ympärilleen ja vie muutkin tuhoon, joita koskettaa. Tämä ihminen on kuitenkin raitistuttuaan mitä rakastettavin ja herkin ihminen mitä voi olla. Oli se herkkyys ennenkin olemassa, mutta se oli kaiken paskan peitossa. 

Huomenna minulla on etuoikeus mennä seuraamaan kansakoulukaverini, toipuneen alkoholistin, kanssa Kuopion kaupunginteatteriin Inspiraationa Juice-kilpailun tuloksia ja 
konserttia. Lipuista saan kiittää veljeäni, joka ei voinut osallistua tapahtumaan ja antoi minulle, ikuiselle Juice-fanille mahdollisuuden.
Tästäkin olen kiitollinen.

Siitäkin olen kiitollinen, kun AA:n kesäpäivien yhteydessä unohdin sateenvarjoni Suininlahden koululle, huoltomies otti sen talteen ja saan sen, kun soitan hänelle. Tästäkin olen kiitollinen...