Olen ollut maaseudun rauhassa kuusi vuorokautta, eli olen Savon retken puolivälissä. Kaikenlaista on tullut tehtyä lähinnä sellaista mitä maalla yleensäkin tehdään. Sananlasku sanoo, että laiska töitään luettelee, niinpä en luettelekaan niitä, kysykää jos haluatte tietää. Vastaan jokaiselle henkilökohtaisen omakätisesti.
Täällä ollessa polvikaan ei ole vihoitellut, en ole käyttänyt polvitukea ollenkaan ja omituinen lonksuminen on lakannut. Johtuneeko ihmeparantuminen maaseudun ilmasta, järven toisella puolella laiduntavan ylämaan kar-
jan mölinästä vai sattumasta. Veikkaan viimeistä. Hiljaisuus ja pelkät luonnon äänet rauhoittavat mieltä ja
unikin on parempaa, tosin en voi tietää miten, koska nukun silloin.
Puhuin tänään opiskelukaverini kanssa, joka on töissä sosiaalitoimessa täällä ja pääsee ensi vuonna eläkkeelle eikä kuulemma kaipaa enää näitä melskeitä, eikä toteuttaa ylempien määräyksiä, jotka tietää
jo syntyessään kuolleiksi.Siinä lähtee vuoden päästä korvaamaton määrä tietoa ja kokemusta kävelemään.
Vastapainoakin tarvitaan, missä voi rentoutua. Sitä olen saanut suosikkiurheiluni pesäpallon parissa. Olen
käynyt jo näinä kuutena iltana katsomassa viisi ottelua joista on tullut neljä voittoa kotiin. Samaa herkkua
on tiedossa vielä kolmen ottelun verran.
Syreenit ja kielot alkoivat juuri kukkia. Männyn siitepölyä on kaikki paikat täynnä ja sama tilanne on hyttysten kanssa. Lämpötila oli tänään klo 17 28 astetta ja maanantaiksi on luvattu 31 astetta, siinä
sitä kestämistä arktisen pohjolan sankarille. Viikonlopuksi on luvattu ukkosta ja sadetta, onneksi Puijonlaakson katsomo on katettu. Järvi on rasvatyyni ja pieni tuulenvire käy puiden oksistoissa. Nyt on
aika mennä nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti