maanantai 3. kesäkuuta 2013

On aika....

            Aika on kummallinen asia. Kun olin yksivuotias, äitini oli 21 kertaa vanhempi kuin minä ja isäni 26 kertaa vanhempi. Tällä hetkellä tai oikeastaan parin viikon päästä, kun olen 59, äitini on minua 1,36 ja isäni
1.46 kertaa vanhempi.Joku kaksi tai kolmekymppinen voisi laittaa meidät samaan laariin, vaikka välissämme oli pitkä sota, senjälkeinen jälleenrakennus, sotakorvaukset, Helsingin olympialaiset. 1800-luvulla eräällä
Henri Bergsonilla oli oma aikakäsityksensä. Hänen mukaansa aika kuluu sen mukaan miltä se tuntuu ja tätä
on käytetty kirjallisuudessa hyvinkin tuloksellisesti. Ensimmäiseksi tulee mieleen Volter Kilven Alastalon salissa, jossa henkilön matka ovelta huoneeseen kestää useita kymmeniä sivuja, jossa lukijaa harhautetaan
jossakin mielessä.

             On myöskin aika öljytä puutarhakalusteet, minkä tänään tein. Oli myös aika hioa työpöydän leikkuulaudat, mikä tapahtui veljeni toimesta ja hänen koneillaan. Hänellä on paljon erilaisia koneita ja jos
sellaista ei ole hän tekee sen. Jo keskenkasvuisena hän kehitteli ahtaisiin ongintatilanteisiin taskuongen,
jonka testaus jäi siinämielessä kesken, että riittävän ahtaita tilanteita ei löytynyt savolaismallisissa (= le-
veä) soutuveneissä.

              On aika tehdä lopullinen selonteko Savon retkestäni. Aikaisemmin kevätretkeni on tapahtunut
viikkoa aikaisemmin kuin nyt. Lähes joka kerta on ollut enemmän tai vähemmän kylmä, joten varustauduin
taas villasukin ja pitkin kalsarein. Onneksi oli mukana myös parit shortsit, crocsit ym. Pesäpallohulluna
pyrin aina näkemään mahdollisimman monta ottelua. Nyt olen onnellinen, koska näin yhdeksänä päivänä kahdeksan ottelua, joista tuli setsemän voittoa. Parasta on ollut se, että pääsin sisään ja mukaan ikäihmisten
asiantuntijaporukkaan, jotka tietävät niin taktiikan kuin kaiken muunkin, joukossa on niin peruspenkkiurheilijoita kuin entisiä Superin pelaajia. Tällaisessa porukassa on parasta, että kaikki ovat
tasa-arvoisia ja yhtä paljon asiantuntijoita taustasta riippumatta.

              Edellisestä tulee mieleen Turvatuvan petanqueharrastus, mikä alkoi eräästä asukaskokouksesta, jossa muuan nyt jo vainaa asiakas ehdotti  kyseistä peliä, mikä sitten myös hankittiin. Jostakin oltiin kuultu, että Turun A-kilta pelaa petanqueta, joten soitin puheenjohtaja Jari Santaluodolle, joka lupasi perehdyttää pelin saloihin. Yhteistyö poiki suoranaisen petanqueboomin Turvatuvassa. Seurauksena oli Suomen Mestaruuksia niin henkilö kuin Firmatasolla. Myös Yleisradio teki ohjelman, muistaakseni Akuutti, petanquesta päihdeongelmaisista jotka ovat toipumisessaan ottaneet petanquen keppihevosekseen.

Ei kommentteja: