sunnuntai 16. kesäkuuta 2013
Kun 59 v. meni ensi kertaa oikeille festareille......
Olin kaksi päivää Saaristo Openissa. Se oli hyvä kokemus ja menemme ensi vuon-
nakin, jos hintalaatusuhde on lähellekään yhtä hyvä. Mielestäni 58,50 € kahdesta päivästä, jossa
esiintyy 11 bändiä tai artistia on tosi vähän. Makuasiat ovat jokaisen oma asia, mutta silti Eput,
Popeda, Slade, Ismo Alanko, Stratovarius, Jukka Poika, Jonne Aaron Jannika B, Nimetön, Loreen
Klamydia siihen hintaan on jo lähes ilmaista. Perjantain sadepäivän aikana jättikatos oli tosi hyvä
niin sateen kuin tuulenkin estäjänä. Kaikki palvelut toimivat niin kuin pitääkin eikä tarvinnut jonottaa sen paremmin ruokaa, juomaakaan kuin tyhjennystäkään kuin muutaman minuutin. Minuun teki suuren vaikutuksen Atlas merkkinen kusiränni, jossa oli ympyrässä muistaakseni kuusi lokeroa, joihin kustiin.
Siinä tunsi olevansa yhtä niin toisten kusijoiden kuin luonnonkin kanssa. Ehkä se on Suomen kesää.
Uutta oli se, miten paljon yleisön mukaansaamisessa on esiintyjän karismalla ja setin
valinnalla on merkitystä, se korostuu näköjään festarilla, kun esiintyjät tulevat putkena peräkkäin.
On näitä, jotka hokevat jatkuvasti kuin jotakin mantraa: how are you doing, tai kädet ylös jne jne, koska karismaa ei ole eikä ohjelmistosta ei jää mitään mieleen, kuten Loreen ja Jonne Aaron etunenässä. Oma lukunsa oli tympeydessään ja yksitoikkoisuudessaan suurin pettymys. Toista ääripäätä olivat ne joilla oli koko ajan yleisö hyppysissään ja kaikki oli vaivatonta ja setit oli hienosti laadittu kuten Klamydia, Popeda ja Ismo Alanko. Yleensä loistokas Eput oli turhankin varman päälle laskelmoitu, eikä kunnon lento lähtenyt liikkeelle. Tämä on varmaan sitä, että se on helppoa, kun sen osaa ja silloin kaikki toimii. Sen tämä reissu
teki, että joudun nyt lainaamaan pojaltani Sakelta hänen Klamydia cd-levyt. En ole ennen yhtään ymmärtänyt Klamydian merkitystä, mutta Kaarinassa sen tajusin.
Sama piirre ärsytti suunnattomasti kuin tavallisissa konserteissa. Tämä saattaa olla
suomalaisiin liittyvä. Osa yleisöstä lähtee kesken konsertin pois, kun bändi on poistunut ennen encoreita.
Kaarinassa se ilmeni jatkuvana ramppaamisena edestakaisin. Laskin Eppujen aikaan parin tyypin ram-
panneen 12 kertaa edestakaisin, keikka kesti tunnin ja 40 minuuttia. Se suoraansanoen vi-taa, kun
keikan seuraaminen häiriintyy koko ajan. Mielestäni myöskin henkilöiden välisten suhteiden selvittelyn voi hoitaa bändien välissä, mutta olen varmaankin syntynyt väärällä vuosisadalla. Aion silti mennä ensi
vuonnakin.
PS. Eniten ilahdutti, että Popedan setissä oli suuri suosikkini Sammakkalaulu ja
Kädet irti ja Ismo Alangon encorena oli Hassisen Tällä tiellä. Ne todella lämmittivät mieltä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti