Joka härjillä kyntää, se härjistä puhuu osa II eli Turvatupa ry täyttää 50 vuotta vuonna 2015.

                      Olin 11 vuotias, kun Turvatupa perustettiin. Olin 22 vuotias, kun tulin ensimmäistä kertaa töihin Turvatupaan. Nyt olen 59 vuotias ja olen ollut Turvatuvassa töissä 37 vuotta. Ensimmäinen palkkani oli 800 markkaa. Kun kävin tutustumassa Ruissalossa keväällä toimintaan silloinen sosiaalityöntekijä,
nykyisen toiminnanjohtajan isä, sanoi minun pärjäävän, kun muistan pitää mielessäni yhden asian.
Suurin loukkaus, minkä voi toipuvalle alkohistille sanoa on väittää selvän ihmisen olevan juovuksissa.
Jos ei ole varma, ei saa syyttää. Alkoholistilta ei myöskään saa koskaan kysyä, oletko juovuksissa. Se asia on työntekijän selvitettävä itse. Tällä neuvolla olen tähän asti pärjännyt eikä ole tehnyt heikkoakaan.
Tällä konstilla annan arvoa ihmisen pyrkimykselle selviytyä ja hän säilyttää arvokkuutensa myös silloin,
kun ei mene hyvin. Vaikka kyseessä on työntekijä- asiakassuhde, on oltava kunnioitus toisiaan kohtaan
ihmisinä, jotta voidaan käsitellä hyvinkin vaikeita asioita.

                       50 vuotta on pitkä aika missä tahansa toiminnassa sosiaalialalla. Paljon on muuttunut
vuosien mittaan eikä vähiten rahoituksen suhteen. Alkuun toiminta rahoitettiin Sosiaalihallituksen
ja kaupungin rahoituksella, jotka anottiin joka vuosi uudestaan, välillä tehtiin jopa rahankerjäysreissuja
Helsinkiin Sosiaalihallitukseen. Siihen aikaan päästiin kuitenkin puhumaan ja esittämään kantojamme
isojen herrojen kanssa ja meidän kantamme otettiin huomioon. Nykyisin talousarvioneuvottelut ei-
vät ole neuvotteluja ja jos muutama sana vaihdetaan niin ei ainakaan taloudesta, koska tilanteessa
ei ole paikalla talousihmisiä. Nyt eksyin harhateille. Seuraavaksi siirryttiin ostopalvelusopimusaikaan,
mikä toimikin muuten hyvin paitsi sitä ei kaupunki ymmärtänyt, että palkkoja on korotettava työeh-
tosopimusten mukaan ja ruoan hintakin nousee vaikka sitä ei huomioida rahoituksessa. Muuten ostopalvelu oli erittäin hyvä ja toimiva systeemi. Suora ja avoin vuoropuhelu toimi niin kauan, kun päihdepalve-
lut olivat PAV-toimiston hoidossa. Sen jälkeen niistä ei kukaan ole ollut kiinnostunut. Viimeinen niitti
oli kilpailutus, mikä tuhosi lähes kaiken mitä oli jäljellä.

                          Nykymuotoisessa päihdehuollossa lähes ainoa määräävä näkökanta on raha ja
miten sitä voitaisiin säästää päihdehuollossa mahdollisimman paljon. Tämä ei tietenkään koske
ulkomaille syydettävää pääomaa, jonka kilpailutus mahdollisti.

                            Juice taisi sanoa jotenkin näin, että istuta vielä se omenapuu, vaikka tuli jo liepeitäs
nuolee.Niinpä suunnittelemme Turvatuvassa historiikkia 50-vuotisesta taipaleesta. Siihen mahtuu
paljon ja monenlaista. Katsotaan, jos vaikka siitä olisi opinnäytetyön aiheeksi, loman jälkeen alan soittelemaan. Sen tiedän varmasti, että asiakkaat arvostavat meitä ja työtämme, toivottavasti joku
muukin.