Kun tulee maailmanloppu, alkaako siitä paratiisi?

Puhuin tänään puhelimessa Päihderiippuvaiset ry:n puheenjohtajan Tarja Orren kanssa. Hän oli Prahassa ja minä työpöytäni ääressä Turvatuvassa. Hän on tulossa ylihuomenna Turkuun ja Rymättylään Rehappiin, samalla hän poikkea Turvikseen kuuntelemaan Raision Tukikodin kuulumisia. Tällaista yhdistystä ja kattojärjestöä on kauan kaivattu, mielenterveyspuolella on sellainen
ollut jo kauan. En ymmärrä, miksi ne eivät voisi kattaa yhdessä, kun päällekkäisyyttä on paljon ja
useimmilla päihderiippuvaisilla on lukuisia psykiatrisia diagnooseja käyttöaikanaan. Asian ydin lienee,
että käytön loputtua useat sairaudet liukenevat pois. Kyseessä eivät siis olekaan oikeat ja aidot hullut.
Nyt erehdyin taas pientareelle, kun piti ravata keskikaistaa. Luettuani päihderiippuvaisten säännöt huomasin tukikodin toiminnan olevan hengeltään samanlaista, vaikkakin fyysisessä toiminnassa
olemme saman alueen eri puolilla ja täydennämme toisiamme. Tottakai liityin tai lähetin nöyrän anomuksen eteenpäin saada liittyä jäseneksi. Paljon odotan Tarjan käynniltä.

Iltapäivällä sain kuulla, että Liedon kunnan vesille laskemassamme verkossa potki kunnon saalis.
Lieto haluaa Raision Tukikodilta vertaisryhmän ja tarvittaessa myös yksilökeskeisempää toimintaa
päihderiippuvaisten läheisille ja lisäksi kokemusasiantuntijan mukaan päättämään laitoskuntoutukseen
lähtijöistä, kuka hyötyisi ja kuka ei, he haluavat riippuvuuden itse kokeneen mielipiteen, koska
ammattilaiset eivät siihen pysty, oma kokemus nähdään tärkeäksi. He eivät myöskään halua Turun
mallia, jossa lähinnä täytetään lain kirjain, vaan Liedossa halutaan tehokasta ja toimivaa hoitoa
sairastuneelle, jossa kokemusasiantuntija on tärkeässä roolissa. Kummallista oli keskustelussa
niin päihdetiimin sosiaalityöntekijän kuin sosiaalipalvelujohtajankin kanssa, että sitä ei käyty raha
keihäänkärkenä vaan sairastuneen ja hanen läheistensä auttaminen eteenpäin, vaikka jokainen osa-
puoli tiesi, että ne ovat pennosia, mitä nämä kustantavat verrattuna siihen, mitä niillä säästetään,
kun kunnan rahat sijoitetaan oikein.

otit minulta auringon
kuun ja tähdet
taivaankappaleet
annoit tilalle pimeyden
se yötäkin synkemmin
henkeä kahlitsee
mihin enää luottaisin
kun oma äänikin tuntuu vieraalta
väärältä
kenen puoleen kääntyisin
kuka löytäisi minut pimeän keskeltä

auttakaa
viekää minut turvaan
kantakaa
sinne missä aamu sarastaa
(Marko Annala)