Psykiatrinen hoito ei ole ainoa häpeäpilkku

Torstaina katsoin A-talk ohjelmaa, jossa aiheena oli Turun psykiatria ja G I osaston tapahtumat. Se toi mieleeni samansuuntaisia asioita Turun päihdehuollossa, joissa asiakkaat/potilaat ja heidän tarpeensa unohdetaan ja toipumisen hoitopolku tehdään niin hankalaksi ja monimutkaiseksi, että ja asiakasta kuuntelemattomaksi, että hänen suostuvaisuutensa toipumiseen on lähes mahdotonta. 
Kerron esimerkin. Ihminen joutuu asunnottomaksi Turussa vaikkapa tulipalon tai maksamattomien vuokrien takia eikä hän pysty järjestämään itselleen paikkaa missä yöpyä. Hän joutuu Sillankorvan ensisuojaan, jossa hän joutuu yöpymään ensin pari yötä päihtyneiden puolella retkipatjalla. Kaupunki ei tarjoa muuta, vaikka henkilöllä ei olisi mitään tekemistä päihteiden kanssa. Tilanne on sama, jos ihminen tulee esimerkiksi sairaalasta. Myös silloin, jos ihminen tulee katkaishoidosta, hän joutuu Sillankorvaan vaikkakin päihteettömälle puolelle. Jokainen ajatteleva ihminen ymmärtää, ettei päihderiippuvainen, joka haluaa lopetta päihteiden käytön, halua asua talossa, jossa ollaan päihtyneenä. Nämä ihmiset ovat menneet katkaisuun juuri siksi, ettei tarvitsisi käyttää.

Edellinen esimerkki kertoo ennenkaikkea kaupungin asenteesta päihderiippuvaisia asunnottomia kohtaan. Kyseisellä toiminnalla taataan kaksi asiaa: asiakas ei pääse toipumisen tielle ja samalla henkilökunta voi tuntea ylemmyyttä siitä, miten tarpeellisia he ovat ja heillä on asiakkaita, jotka ovat vain heitä varten. Vika on juuri tässä, mikä yhdistää heitä G I:en ammattitaidottomiin hoitajiin. HENKILÖKUNTA ON ASIAKKAITA VARTEN EIKÄ PÄINVASTOIN. Jos edellinen unohdetaan ollaan todella syvällä synkässä metsässä, josta ei ole paluuta. Se myöskin helposti muuttuu totuudeksi erityisesti työpaikoissa, joissa on työntekijöitä, jotka ovat olleet hyvin kauan samassa työpaikassa. Se oli havaittavissa myös entisessä työpaikassani Turvatupa ry:ssä muutamilla ihmisillä. Se tarkoitti myöskin sitä, että toiset joutuivat tekemään heidän työnsä. Asiakkaat eivät uskaltaneet tulla hoitamaan asioitaan heidän ollessaan töissä. Tämän asian tiedän tarkalleen siitä, että ollessani pitkällä sairauslomalla, muutamat asiakkaat soittivat minulle yksityisnumerooni purkaen sydäntään ja kysyen neuvoja. Nämä tapahtuivat 2010-2011. Hyvä esimerkki piittaamattomuudesta oli, kun ns. hoitokotitoiminta loppui30.9.2011, viimeisen yön ohjaajat poistuivat klo 24 jättäen hoitokodin asukkaat oman onnensa nojaan syystä, että heidän työsopimuksensa loppui 30.9.2011. Viimeisen viikon aikana hoitokodista katosi myöskin paljon astoita, ruokailuvälineitä, Dräger alkometri jne jne. Me jotka jatkoimme toimintaa vuokraperusteisena asumisena saimme tämän jälkeen työrauhan kahdesta syystä, emme kuuluneet enää viralliseen päihdehuoltoon ja toiseksi ne jotka jäivät tekivät työtä sydämestään ja paljolti vapaaehtoisena.

Syy miksi jatkoimme toimintaa on hyvin yksinkertainen. Suurin osa asukkaistamme ei suostuneet lähtemään meiltä pois, koska halusivat jäädä nimenomaan meille. Jäivät, vaikka kaupungin toimesta pihalle tuli suuri bussi, kaupungin virkamiehiä ja pari vartijaa, koska oli epäilyksiä mahdollisesta väkivallasta, kyytiin lähti 1 asukas, vaikka tilaa oli 40 henkilölle. Kaupungin taholta tiedotettiin myös asiakkaille tehokkaasti, ettei Turvatupaa enää ole, vaikka tosiasiassa kaupunki lopetti hoitokotipalvelujen ostamisen Turvatuvalta. Turvatupa ei kuollut todellakaan ja viidakkorumpu oli onneksi vahvempi kuin kaupungin tiedottama kuolleeksijulistaminen. Kuolema kohtasi meidät vasta 14.10.2015 ja siihenkin kaupungilla oli pieni vaikutuksensa, mutta se onkin sitten aivan toinen juttu.

Nyt meillä on uusi ja upea Turun Turvatupa ry ja menemme vajaan kolmen viikon päästä TYKS:n sosiaalityöntekijöiden pyynnöstä esittelemään toimintaamme heidän palaveriinsa. Samalla saamme esitellä myöskin Raision Tukikoti ry:n läheistoimintaa. Tämä voi poikia jotakin.........