Toipumisesta seuraa kiitollisuutta ja nöyryyttä

Toipuminen päihderiippuvuudesta tai läheisriippuvuudesta ei tapahdu suoraviivaisesti vaan sykäyksittäin ja myös takapakit kuuluvat siihen. Joskus on niitäkin aikoja, että pääsee korjaamaan hedelmiä, jotka eivät ole mätiä. Tämän menneen viikot hedelmät ovat olleet kypsiä ja makeita ja olen saanut tuntea kiitollisuutta ja nöyryyttä niiden edessä.

Keskiviikkona pidin kahden työkaverini kanssa opikelijoille infon päihderiippuvuudesta koko perheen sairautena kahdelle ryhmälle. Jostakin syystä, jota en tiedä, jälkimmäisen infoni aikana menin heti flow-tilaan ja olin sisällä siinä tunnetilassa, jota läheisten ihmisten päihdekäyttö on rintalastani takana on aiheuttanut. Olin niin kiinni siinä tunteessa, etten muista kaikkea puhumaani aivan kuten Rehapin läheisviikonlopun puheenvuoroani. Myös nyt minulla oli myöskin tunne, että kerroin kaiken tarpeellisen. Puheenvuoroni jälkeen eräs opiskelijoista pyysi puheenvuoron kyyneleet poskilla ja sanoi: kuinka voit kertoa kaikki ne tunteet, jotka tunsin, kun äitini joi ja olin lapsi, juuri tuolta minusta tuntui. Nyt äiti on ollut raittiina 7 vuotta ja minulla on taas äiti. Tänään ystäväni, jonka läheisviikonlopussa olin, halusi pyytää anteeksi tuskaa, jonka hän näki katseestani, kun hän jäi kiinni aineiden käytöstä. Ihminenhän ei pysty tällaista säätelemään ja sen muistan, että tilanne oli yksi elämäni vaikeimpia ja aiheutti hirveän pahan olon pitkäksi aikaa. Se paha olo laukesi vasta läheisviikonlopun päättyessä. Olinhan tietenkin asian antanut anteeksi muuten paha olo olisi jatkunut. Nyt ystäväni tietää, ettei hänen tarvitse enää asiaa murehtia. Suhteemme on suora ja rehellinen ja pidän häntä "ikäänkuin ottopoikanani"

Eilen olin työkaverin kanssa hoitamassa eräässä myymälässä ylijäämäruoan kuljetuskuvioita. Vastuuhenkilö sanoi kuultuaan toiminnastamme, että asia kosketta häntä, koska yksi hänen ydinperheensä jäsen oli alkoholisti ja hän sairastutti koko muun perheen ja lapsuus ja nuoruus olivat helvetillisiä. Työkaverini kertoi myös olevansa alkoholistin läheinen. Kerroin minäkin olevani alkoholistin läheinen. Yhtäkkiä välillemme tuli side, ymmärsimme toisiamme ja tiesimme mitä se on tehnyt meille ja että siitä voi toipua.

Tänään olin työkaverini kanssa Turun katkaisuhoitoasemalla haastattelemassa tulevan asukkaan sopivuutta meidän asumissysteemiimme. Kiitos sosiaalityön palveluohjaajan Marika Bulasoffin, joka menee aina asiakkaan toipuminen edellä, otti yhteyttä meihin, koska vertaistuki on meillä avainasemassa työkaluna. Hän myös kertoi asiakkaalle, ettei hän voi antaa tukea, jota vain oman kokemuksen omaava voi jakaa. Olen tästä lauseesta hyvin onnellinen, koska vain hyvin harva ammattilainen ymmärtää oikein ammattilaisen ja kokemusasiantuntijan roolit oikein ja niin, että kummallakin ovat omat erityisalueensa, joissa he ovat hyviä ja korvaamattomia.

Tällaisen viikon jälkeen voi tuntea ansainneensa viikonlopun levon ja akkujensa latauksen. Huomisen kruunatkoon Linnateatteri ja Rantarouvat.Jotenkin tähän sopii mainiosti äsken kotiin ajaessani kuuntelemani Led Zeppelinin Stairways to Heaven......vai onko se sittenkin aasinsilta.