TV 1 Aamutelevision kirjaesittelyt

        Tämä kyseinen asia on korvennut minua hyvin kauan. Puhun aamutv:n osiosta jossa tyyppi ja nadjanonledge haluavat tietää jonkin teoksen syvimmän olemuksen.

        Tausta: opiskelin esihistoriallisella aikakaudella yleistä kirjallisuustiedettä Turussa pari vuotta aikana, jolloin apulaisprofessorina oli Irmeli Niemi. Opiskelu tyssäsi siihen, kun en löytänyt muita kiinnostavia
aineita eikä tutkintoa voi suorittaa yhdellä aineella. Huippuhetkeni oli laudatur I tentin Macbeth kysy-
mys, jonka arvostelussa Irmeli kehui ja arvosti vuolaasti tulkintaani. Nyt päästään asiaan lopultakin.


        En ole koskaan ymmärtänyt enkä ymmärrä vieläkään, miksi kirjailijan pitäisi selittää teoksiaan.
Se on lukijan tehtävä. Kirja kuuluukin esitellä, mutta sen jahuaminen mitä kirjailija tarkoittaa on
lapsellista  ka lukijan ohjailua eikä millään tavalla palvele kirjan eikä kirjailijan tarkoitusperiä, se
ainoastaan rajoittaa teoksen tulkintaa. On Shakespearen teosten suuri onni, että kriitikot eivät ole päässeet haastattelemaan kirjailijaa. Useimmiten aikalaistulkinnat eivät ole niitä mitkä jäävät elämään esimerkkinä
vaikka Aleksis Kivi ja Seitsemän veljestä. Kun kaunokirjallinen teos sellainen, mikä jää elämään
eri sukupolvet löytävät siitä omat käsityksensä ja se on kirjoitettu niin, että aika ei vaikuta siihen ja
tulkintoja voidaan tehdä eri aikoina erilaisia. On sitäpaitsi täysin yhdentekevää, mikä on tämänhetkinen
tulkinta, tulevat vuosisadat ja tuhannet sen kestävyyden näyttävät. Minuun teki suuren vaikutuksen
muutama vuosi sitten, kun Sofi Oksanen oli aamutveessä ja häneltä kysyttiin nämä tyhmät kysymykset ja hän vastasi niin, etteivät haastattelijat varmaan seuraavanakaan päivänä tajunneet, että Sofi halusi lukijan muodostavan oman mielipiteensä.Hän ei mennyt helppoon kuten ei myöskään aikanaan Pekka Kejonen eikä Veijo Meri. Kaikille heille on tärkeää miten sanotaan, se mitä sanotaan on ikäänkuin viehe jonka kala nappaa.