Joka härjillä kyntää, se härjistä puhuu.....

                    Menneellä viikolla uutisoitiin näyttävästi kyselyä, jossa kuntajohtajilta oli kyselty ulkoistami-
sesta. Kolmannes kunnista on jo ottanut ulkoistettuja palveluita kunnan omaksi toiminnaksi hinnasta
tai laadusta johtuvista syistä. Luin myös pari päivää sitten, että Suomi on EU:n innokkain kilpailuttaja.
Tästä päästään siihen, että sosiaali-ja terveyspuolen toimintoja ei ole pakko kilpailuttaa, esimerkiksi Tanska
ja Saksa ovat nimenomaisesti kieltäneet näiden alojen kilpailutuksen.


                     Otsikossa mainitaan härät ja minun härkäni on päihdehuolto ja sen asumispalvelut. Tästä
päästään kolmanteen sektoriin, jota itse edustan. Usein kolmatta sektoria kritisoidaan mm. siitä, että
sen palvelut eivät ole työllistä eivätkä tuota. Tämä on kovin kapea näkökulma, ne ovat muutakin kuin
vain vapaaehtois- ja työllitämistyöt. Minä puhun mieluummin voittoa tuottamattomasta toiminnasta
sosiaalialalla ja lähinnä päihdehuollossa. Kunnan ostaessa palveluita olisi pystyttävä vertaamaan kuntien
ja yksityisten palveluiden niin laatua kuin hintaakin. Se ei ole ollut jo senkään takia mahdollista, koska
asiakaspäivän bruttomaksuun on eri tahoilla laskettu eri asioita esim. siten , että jos palkanlaskenta
tapahtuu esim. kaupungin tai säätiön palkkatoimistossa eikä toimintayksikössä näitä kuluja ei lasketa päivämaksuun. Tämä oli vain yksi esimerkki ja näitä on paljon. En pidä alkuunkaan sanasta läpinä-
kyvä, mutta tähän se sopii ja tähän sitä kaivattaisiin.


                      Tarkoituksellisesti jätin loppuun räikeimmän osion eli voittoa tekevien yritysten rooli
päihdehuollossa. Päihderiippuvaisten palveluasumisesta on tehty kaikennäköisten suositusten laatu-
systeemeiden viidakossa kliinistä, sairaalanomaista, ja epäinhimillistä omien käsien ja omantunnon
pesemiseen tähtäävää toimintaa. Tämä palvelu on nimenomaan arjen elämää, rinnallakulkemista, yh-
dessä toimimista, jotta asukas voisi löytää työkaluja oman elämänsä uudelleen tai ensimmäistä kertaa pystyttämiseen tietäen, että epäonnistuminen on todennäköisempää kuin onnistuminen. Muistaessani, että jokainen epäonnistuminen tekee onnistumisen vaikeammaksi seuraavalla kerralla tiedän, ettei tässä
voi kiirehtiä liikaa. Nämä edelliset asiat huomioonottaen on rikollista, että tällaisilla asioilla tehdään
voittoa. Voittoa tehdään ihmisten elämän kustannuksella.


                       Jotta asia ei menisi liian yksinkertaiseksi, myös kilpailuttajien on syytä katsoa
peiliin ja tarkasti. Kilpailutuksen voittaminen ei takaa, että kunta lähettää ainoatakaan asukasta
asumaan. Monet kunnat tarkoituksellisesti alibudjetoivat menonsa, mikä tarkoittaa lisäbudjet-
teja ja määrärahojej ylityksiä. Voi käydä niin, että asmispalvelurahat ovat lopussa, jolloin kunta
asuttaa vain omia toimintojaan, jos niissä on yksikin vapaa paikka. Tämä on yksi syy miksi yksi-
tyiset palveluntarjoajat joutuvat huomioimaan tämän vrkhinnassa, koska henkilökunnan palkat
vievät saman riippumatta siitä onko asukkaita 0 vai 35. On siis huomioitava hinnassa, että vaikka
joulukuussa ei olisi ainoatakaan asukasta palkat voidaan maksaa ja toimintaa pyörittää.