Ihmisen tyhmyydestä, ahneudesta ja hyvyydestä

              Tullessani Turusta alkuillasta ihmettelin suurta ihmismäärää molemmin puolin jokea Pennisillan
kohdalla. Kotona selvitin netistä, että oli Pennisillan avajaiset. Ihmiset seisovat, ei varmasti 1000 riitä,
tuijottamassa mihin heidän verorahansa ovat menneet. Tämä muutaman miljoonan euron silta oli tieten-
kin järkevää rakentaa, kun on ylimääräistä rahaa, jota ei saa tungettua mihinkään, ei ainakaan vanhus-
tenhuoltoon, päiväkoteihin, päihde- ja mielenterveyspalveluihin, perusopetukseen, joukkoliikenteen parantamiseen, vammaispalveluihin, sivukirjastoihin, julkiseen terveydenhuoltoon, työllistämiseen, lastensuojeluun muun muassa. On se loistava juttu, kun edelliset asiat ovat niin hyvin hoidettu, ettei nii-
hin mahdu yhtään rahaa. Hyvä, että rakennettiin silta, johon saatiin laitettua ylimääräinen raha ja huk-
kaanhan se olisikin mennyt, jos sitä olisi käytetty tavallisia ihmisiä koskeviin hyvinvointipalveluihin. Mi-
nulla on ehdotus, kun seuraavan kerran on rahaa, jota ei voi käyttää kuntalaisten hyvinvointiin. Portaat
jotka eivät vie minnekään, vähintään 100 metriä korkeat ja keskelle toria tietysti ja mieluiten carraran
marmorista tai muusta hienosta, jota tavallinen kansa ei (mieluusti) ymmärrä. Tällaisissa hankkeissa
kuuluu myös huolehtia ahne.. siis vähävaraisten arkkitehtien hyvinvoinnista.

Olen aina silloin tällöin pohtinut itsekseni hyvyyden olemusta eli mikä tekee ihmisestä hyvän, että hän
on hyvä ihminen. Aloin taas pohtia viime viikolla eräs vanha ystävä, joka on selvinnyt päihdeongelmas-
taan, kouluttautunut jne., soitti minulle ja kysyi, olisiko Turvatuvalla käyttöä sängylle patjoineen, kun hän
ei haluaisi lahjoittaa sitä sellaiselle, joka tekee sillä tiliä. Siitä sai eräs kiitollinen avopari hyvän sängyn.
Sama asia tuli mieleen viimeisellä koulutuskerralla, kun ajattelin kaikkia meidän ryhmäläisiä. Uskon, että
kaikissa ihmisissä on hyvyyttä, kaikkien kohdalla se ei vaan tule esille edes joskus. Se taas vie ajatukset
vanhaan tarinaan simpukasta, joka tarvitsee kivensirun kasvattaakseen helmen, siis roson elämäänsä.
Onko kenties niin, että ihminenkin tarvitsee jonkinlaisen pohjakosketuksen, että joutuu katsomaan elä-
määnsä perssilmänsä läpi ja möyrittyään aikansa viemärissään kykenee jollakin konstilla kampeamaan
itsensä ylös, haluaa tuoda julki kiitollisuuttaan selviämisestään auttamalla toisia samassa tilanteessa ole-
via? Ehkä ihmisen hyvyys on sitä, että asettaa toisten edun omansa edelle. Tässä tarkoitan pohjakoske-
tusta hyvin laveasti koskien kaikenlaisia elämän mutkia ja murheita kaikilla elämän alueilla. Ehkä se on
myös sitä, ettei pidä elämää ja sen kulkua itsestäänselvyytenä. En tiedä tähän vastausta, tiedättekö te?
Kaikesta huolimatta, lukekaa hyvät ihmiset Sirkku Peltolan Ihmisellinen mies, siinä on jotakin tästä
kaikesta.