Teetä ja turvakenkiä

     
Joulu on mennyt ja niin pitääkin, koska on Viattomien lasten päivä. Loput vuoden päivät ovat ilmeisesti vähemmän viattomien päiviä. Vettä sataa ja edelleen ylhäältä alas, ei siis mitään mullistavaa. Mullistavaa odotan keväältä, eilen ilmoittauduin kolmen päivän koulutusrupeamaan, mikä järjestetään Porvoossa, yksi
helmikuussa ja loput maalis- ja huhtikuussa. Aiheena tulee olemaan Motivoiva toimintatapa asiakastyössa
menetelmäkoulutus. Ideana ovat motivoivat haastattelu- ja ohjausmenetelmät, jotka ovat asiakaslähtöisiä
toimintatapoja. Kouluttajat ovat A-klinikkasäätiöstä Jukka Oksanen, Tanja Hirschovitz-Gertz ja Ari
Terävä, Tanja ja Ari ovatkin tuttuja Kokenet koulutuksen kautta ja odotan todella paljon. Koulutus on
tarkoitettu kokemusammattilaisille ja sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille. Koulutus on osallistujille
maksuton ja Rahis rahoittaa. Yritän saada auton täyteen, sitä toivon. Rahis myönsi Turun A-killalle rahat
kahden nuoren oppisopimuskoulutukseen lähihoitajaksi, joista toinen tulee Turvatupaan ja toinen A-kiltaan,
olemme siis mukana kumppanin ominaisuudessa. Almanakka alkaa olla sen verran täynnä, että jarrua on painettava, ettei käy kuin 2010. Onneksi olen oppinut niistä ajoista ja aion edelleen käydä masennusryhmässä, ettei totuus pääse yllättämään.

Jouluna tulee muisteltua milloin mitäkin, kuten sitä kuinka usein on ollut mustia jouluja, Turun Sanomien mukaan viimeisestä yhdeksästä on viisi ollut mustia. Ihmisen muisti on siitä kummallinen, että se unohtaa
ikäviä asioita enemmän kuin hyviä ja kaikenlisäksi valikoiden. Se liittynee ihmisen itsesäilytysvaistoon ja
eloonjäämiseen.Olen muuttanut lukemistapojani syksyn aikana niin, että luen useampaa kirjaa samanaikaisesti. Nyt on kesken Maija Vilkkumaan Nainen katolla, J.Mattilan Uupunut nainen ja
Välipakka-Lehtosaaren Sata tapaa tappaa sielu ja uusimpana aloitettuna Pietikäisen Hulluuden historia.
Olen huomannut, että sisäistäminen on helpompaa, kun aivot saavat mellastaa rauhassa omiaan

Palveluntuottajien kokouksessa tuli taas esille se, että tuotettujen palveluiden pitäisi olla yhtenäisiä, niihin
pääsemisen ja poisjoutumisen myös. Mitä sitten tehdään niiden ihmisten kanssa, jotka eivät ole juuri niin
neliskanttisia kuin heidän lokeroonsa.pitäisi olla? Eipä hätää, he ovat osansa valinneet, oma vika, jos ei
sovi systeemiin, jääköön ulkopuolelle, pärjätköön itsekseen. Vaikka palvelut eivät sovellu asiakkaille,
niitä on tarjottu ja jatko onkin asiakkaan vastuulla. Me olemme Turvatuvassa luulleet, että me olemme
asiakkaita varten, mutta olemmekin olleet täysin väärässä, asiakkaat ovatkin meitä varten. Hip hip
hurraa!!!

PS. Nyt joku ihmettelee otsikkoa Teetä ja turvakenkiä, miten se liittyy tekstiin. Ei se liitykään, minusta
se oli hyvänkuuloinen suussa kuten Patonkia ja persereikiä tai Villasukkia ja vaahtokarkkeja.