On aika soittaa sinfonia Niinkuin sovittiin (Tuomari Nurmio)

Tämän aloittaminen on taas kivikkoista, varsinkin, kun sanottavaa on tavallista enemmän. Mistä aloitan,
mihin päädyn, missä on kusipaussi, kuka ohjaa, kuka on matkustaja. 37 vuotta tehtyä työtä on takana,
silti suurimmat palkinnot ovat putoilleet viimeisen vuoden aikana. On uskomattoman hieno tunne tuntea
olleensa ja olevansa tarpeellinen eri ihmisten elämässä.

Maanantai-iltana istuttiin historiallisessa, näin uskon, moniammatillisessa palaverissa Aisti ry:n kanssa.
Aiheena oli yhteinen syvä huoli ADHD:ta sairastavien ihmisten suuri vaara ajautua päihdeongelmiin, rikol-
lisuuteen ja syrjäytymiseen. Kaikki olimme hyvin yksimielisiä siitä, että näiden ihmisten ongelmien moni-
naisuus ja lonkeroisuus eri tahojen alueille ei voi olla pelkästään jonkin yhden tahon vastuulla, vaan mukaan
on saatava kaikki osalliset tahot. Yritämme ideoida seminaarin tälle keväälle, jossa olisi useita alustajia
ADHD:n eri näkökulmista sekä tietysti keskustelua ja kysymyksiä alustusten pohjalta. Toivottavasti saamme
palautetta, mikä auttaa meitä eteenpäin tärkeässä missiossamme.Haluan vielä korostaa, että teemme tätä
vapaaehtoisesti ns. "aatteen palosta".

Seuraava viikon hyvä asia tapahtui tiistaina. Minua tapaamaan tuli keski-ikäinen nainen, joka halusi
päästä työkokeiluun meille. Hän oli asunut meillä 2000-luvun alussa eikä ole koskenut päihteisiin kym-
meneen vuoteen ja asunut pitkään omillaan. Hän tuli meiltä hakemaan työtä, koska luotti meihin ja tiesi,
miten meillä toimitaan ja kohdeltiin asukkaita, kun hän asui meillä. Jotakin olemme tehneet oikein, kun
näin pitkän ajankin jälkeen entinen selviytynyt asiakas luottaa meihin.

Sitten mennään eiliseen ja taas mannaa itsetunnolle. Viime viikolla meille tuli työharjoitteluun alanvaihtaja,
joka halusi päihdealalle, koska lähipiirissä oli ollut päihdeongelmia ja hän halusi mukaan päihdetyöhön.
Kokemuksellisuuden ehto siis täyttyi hänen kohdallaan. Hänen käydessään sopivuushaastattelussa hä-
nessä oli jotakin tutunomaista. Hän kertoi asuneensa meillä 25 vuotta sitten miehensä kanssa jonkun ai-
kaa, kunnes saivat asunnon ja elämä sai suunnan. Hän halusi aloittaa uuden elämänvaiheen meiltä,
koska luotti meihin ja olimme kohdelleet inhimillisesti. Kun saa yllättäen tällaisen kiitoksen, on vaikea
pitää onnen tunnemyrskyä sisällään, en tiedä miten onnistuin, kovalla rutiinilla kuitenkin yritin.

Se siitä. Tänään palasin arkeen palveluntuottajien ja sosiaalityön tulosalueen yhteistyökokouksessa.
Asumispalveluihin kohdistettavia rahoja on vähennetty ja palveluohjaus kohdistuu kaupungin omiin
yksiköihin ja ykstyiset palveluntuottajat saavat muruset pöydän alta, jollei tuuli ole niitä vienyt. Enem-
pää en näin julkisella areenalla asiaa kommentoi sen saa tehdä Tuomari Nurmio:

                                Mä voin ja mä voin polkee jalkaa
                                Mä voin hakata mun päätä lattiaan
                                Mua voi osoitella sormella ja nauraa
                                Mua voi sylkeä ja mua voi kivittää

                                 Sä isket salamaa mun kitaraani pitkin
                                 Sä poljet mun kynääni
                                 Mä lankeen sun eteen
                                 Tuleen tai veteen
                                 Tuli hieman niinkuin roskaa
                                 Sä et horju koskaan - Mahtava Toteemi

                                  (Mahtava Toteemi, Tuomari Nurmio)