tiistai 14. tammikuuta 2014
Arjen työtä ja työtä arjessa
Viime ajat ovat olleet vaiherikkaita töissä. Monenlaista mielenkiintoista on tapahtunut, Uusia harjoit-
telijoita, opiskelijoita ja työllistettyjä on tullut ja mennyt. Puolitoista vuotta sitten meiltä maahanmuutta-
jien lähihoitajakoulutukseen lähtenyt opiskelija aloittaa työssäoppimisen parin viikon kuluttua. Oli
sen verran taitava ihminen, että varasin hänet jo, kun hän aloitti opiskelun. Meillä on ollut monia maa-
hanmuuttajia erilaisissa työtehtävissä vuosien mittaan ja he ovat olleet hyviä erityisesti vuorovaikutuk-
sellisissa tehtävissä aina silloin, kun kieli on ollut hallinnassa. Heidän motivaationsa on säännönmukaisesti korkea, mutta se on suorassa yhteydessä kielitaitoon.
Joulukuun alussa remmiimme astui psykologi, joka tekee vapaaehtoisena töitä meillä. Tällä hetkellä
kaksi asiakasta käy kerran viikossa keskustelemassa hänen kanssaan. Tämä on psykologin puolelta
pelkästään halua auttaa ihmisiä, joille on tärkeää päästä juttelemaan jonkun ulkopuolisen kanssa ilman
byrokratiaa ja jonotusta, ilmaiseksi. Työ on hänelle tärkeää ja tuo hyvän mielen, toivottavasti myös
asiakkaalle. Tuntuu uskomattomalta, miten monet ihmiset haluavat tulla mukaan pelkästään hyvän
asia vuoksi.
Ollessani tänä iltana noutamassa vaimoani kuoroharjoituksista, osui silmiini hitaasti taivaltava mies
kahden täyden ikeakassin ja likaisen repun kanssa. Puvustus oli suoraan rantojen miesten kirpparilta.
Hän tuntui etäisesti tutulta. Hän pysähtyi lepäämään vähän matkan päähän ja lähdin jututtamaan häntä.
Hän ilahtui, kun näki tutun miehen saatana, suoraan häntä lainatakseni.Ilahduin minäkin, vaikka nimestä
ei ollut hajuakaan, eikä hänkään muistanut mistä minut muisti. Kysyin, missä hän asuu. Eipä ollut hääp-
pöinen maja, Kupittaan urheiluhallin lipan alla makuupussissa. Kerroin hänelle, että jos hän haluaa elää
raittiina, hänelle löytyy väliaikainen koti Turvatuvasta huomisaamuna. Hän oli ainakin sillä hetkellä in-
nostunut asiasta ja sovimme, että näemme aamulla kahdeksan jälkeen Turvatuvassa ja lupasin järjestää
myös ruokaa. Odotan aamua mielenkiinnolla. Minulla on tällaisista väliintuloista muutama onnistunut
elämänmuutos. Pallo on nyt hänellä, jonka nimeä en vieläkään muista, olkoon hän tuntematon alkoholisti.
Kerroin kolme hyvin erilaista tarinaa, mutta niillä on yhteinen piirre ja se on se, että ne tekevät työn
tekemisen ja elämän elämisen arvoiseksi ja rikastavat niitä. Ei pidä väheksyä ketään, ei edes häntä,
jonka pään lävitse tuuli on käynyt.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti