Matkakertomuksia

         Rengasmatkani Suomessa on lopuillaan, siitä kerron, ainakin aluksi, tässä kirjoituksessa.
Reittini on ollut tämä: Lieto - Lahti - Jämsä - Siilinjärvi - Jyväskylä - Orivesi - Lieto - Salo - Villilä -
Lehmirannan lomakeskus - Alhainen - Vaskio - Lieto - Forssa - Lahti - Mikkeli - Leppävirta (ei
kuitenkaan sen kansainvälinen kaatopaikka) - Siilinjärvi ja Huomenna Kuopioon. Ylihuomenna mat-
ka jatkuu taas Jyväskylän ja Tampereen kautta kotiin Lietoon. Joku ajattelee taas, että se on jäänyt pyörimään johonkin liikenneympyrään, eikä ole osannut lähteä oikeaan suuntaan.Ei sentään. Tämä
edestakaisin kulkeminen johtui siitä, että käytin vanhempiani 86 v. ja 80 v. nykyistä asuntoamme,
kesämökkiä, ja sukulaisia ja tuttavia tapaamassa ja kaksi tuntia sitten saavuimme takaisin Siilinjärvelle.
Jos en ole muuta tällä matkallani oppinut, niin sen, että ikänäköni on tullut uuteen ja hyvin merkittävään
vaiheeseen. Tämä tapahtui Forssa ABC:n miesten WC:ssä. Ko paikassa on puiset ovenpielilistat ja
koin sen ensimmäistä kertaa elämässäni. En pystynyt lukemaan ovenpielistä rivoja kirjoituksia, kuvia
ja ehdotuksia. Olisin tarvinnut lukulasit. Onko elämäni todellakin siinä tilassa, että joudun pitämään
lukulasit silmilläni asioidessani Forssan ABC:n miestenhuoneessa lukeakseni wckulttuurin alimmat
pohjanoteeraukset? Mene ja tiedä. Tulevaisuus on todennäköisesti yllätyksiä täynnä.

         Tänään tapahtui muutakin kuin tapahtumat miesten WC:ssä, josta M.A. Numminen kertoo
ansiokkaasti undergroundyhtyeen Suomen Talvisota 1939-1940 levyllä. Sain alueeni valtalehden
sivuilla kannustusta ja kiitosta työstäni päihdehoidon alalla. Se tapahtui lietolaisen kunnanvaltuutetun
Annina Ruotun ansiosta, joka vieraili kuun alussa Turvatuvassa ja Turun A-killassa. A-kilta on vaarassa
menettää toimintamahdollisuutensa Senaattikiinteistöjen toimien johdosta. Päätökset asiassa tulevat
lähiaikoina, joten Anninan kirjoitus tuli parhaaseen mahdolliseen aikaan. Tässähän on kysymys vapaa-
ehtois- ja vertaistyötä tekevästä yhdistyksestä, johon itsekin kuulun, ja sen toimintamahdollisuuksien
säilyttämistä. Sen jälkeen kun palasimme, Turvatupa ry:ssä, juurillemme, jossa korostamme oman
kokemuksen ja vertaistuen merkitystä, tasapäisesti ammattilaisten rinnalla, jossa kummpikin antaa toi-
silleen ja saa toisiltaan, emme ole kumartaneet kuvia, kuten ennen jouduimme tekemään. Nyt taiste-
lemme asiakkaidemme rinnalla oikeudesta hoitoon, kuntoutukseen ja parempaan arkeen. Eteenpäin
sanoi mummo lumessa.