Kokemustietoa tarvitaan

Kokenetin neuvontapalvelun pitäisi alkaa näillä näkymin toukokuussa. Vaikka tiedossa on monia erilaisia koulutuksia pitkin kevättä, ajattelin kantaa korteni kekoon itsekin. Otin tänään selvää AA:n ja NA:n avoimista kokouksista ja tutustun molempiin jo tammi- helmikuun aikana. Molemmat hoitomuodot tu-
levat silloin tällöin esille omienkin asiakkaideni kanssa. Esiin nousevat ennenkaikkea ennakkoluulot, joita
toipumispäätöstä tekemättömillä ihmisillä on. Hihhuliseurat, herätyskokoukset, keskinäisen kehumisen
kerho jne jne jne, nimiä on paljon. Tällaisilla perusteilla on hyvin helppo kieltäytyä menemästä palave-
reihin. Vielä helpompaa, jos minullakaan ei ole sen oikeampaa tietoa, se on sitten eipäs juupas-keskus-
telua, jossa ei ole mitään järkeä. Kun käyn tutustumassa molempiin palavereihin, voin kertoa todellisen kokemuksen, henkilökohtaisen, asiakkaalle. Voin hälventää ehkä joitakin ennakkoluuloja ja kertoa
omakohtaisen kokemuksen perusteella, mitä palaverissa tapahtuu, millaisia ihmisiä siellä tapaa, miten
kuuluu käyttäytyä, mitä ei tarvitse sanoa tai tehdä.

Näen tämän tärkeäksi, koska toipumisessa ensimmäinen askel on kaikkein tärkein, koska se otetaan
vain kerran ja on tärkeää, että se otetaan. Sen jälkeen voi kuulua johonkin porukkaan, on kytkös, jonka
puoleen kääntyä, kun on hätä, eikä omat voimat riitä. Sekään ei ole pieni kynnys myöntää olevansa voimaton oman itsensä suhteen, myöntää olevansa ikäänkuin toisten armoilla, kunnes tajuaa, että kaikki työ on
tehtävä itse, kukaan ei sitä puolestani tee. Olen huomannut, että tässä on vaarallinen rotko. Vaikka ihmi-
nen myöntää, ettei pärjää yksin, ei silti pysty tai halua ottaa vastuuta itsestään, vaan tyytyy ajopuun
osaan, murusiin, jotka toisten pöydiltä tippuvat. Tällainen ihminen ei haraa vastaan, ota kiinni juurakoista,
joita jokaisen virran rantamilla on ja joihin tarttumalla voisi vetää itsensä. Jollekin ihmiselle AA ja NA
voivat olla näitä juurakoita, niitä on paljon muitakin. Eräs tuttuni luki kirjan Juokse, poika juokse ja to-
tesi itselleen, tuota en halua.Eräs toinen tuttuni huomasi, kun oli aikansa hakannut päätä seinään ja mo-
nien mutkien kautta saanut käytyä Järvenpään kuntoutushoidon, että minun on otettava vastuu itsestäni,
täytän seuraavaksi neljäkymmentä, minun on opittava huolehtimaan itsestäni, eikä alkoholi kuulu siihen elämään.