Kolmempi kuin kolmas ja naisempi kuin nainen

Pari viikkoa sitten maleksiessani marketissa cd-laareja kierrellen osui käteen vajaalla kympillä
Kolmannen Naisen uusin Me ollaan ne. En hankkinut kyseistä levyä sen ilmestyttyä, koska pe-
tyin aikanaan Sydänääniin, tahmeaa ja sekavaa, halusin välttää saman kokemuksen, uuden petty-
myksen bändiltä, jonka ajan luulin olevan ohi.

Niin ei kuitenkaan käynyt. Onneksi.Tulos on loistava, ainakin reilun kymmenen kuuntelukerran jälkeen.
Tuottaja on vaihtunut Sakari Pesolasta Riku Mattilaksi, sillä on varmaan osuutta jonkin verran.
Kokonaisuutena mulle tulee mieleen Onnen oikotien kokonaan aikuistunut Kolmas nainen. Mitä
se tarkoittaa? Se tarkoittaa tiukempaa, kovempaa, herkempää ja lyyrisempää Kolmatta naista samalla kertaa. Kuitenkin tämä on enemmän Kolmatta naista kuin yksikään aikaisempi tuotos.Lyriikkaan
haluan tässä eniten kiinnittää huomiota. Hanhiniemen kyky tehdä arkisin keinoin suuria elämänfi-
losofisia havaintoja on uskomaton ja valmista lyriikkaa ja poljennoltaan dynaamista ja polveilevaa.

Kastoin paskaan pensselin
ja omaan nurkkaan kumpikin
jumitti kun maalasin
ruskealla parketin.
Omaan nurkkaan kumpikin
juuttui tuijottelemaan
lattiaa ja toisiaan.
Kuivuuko tuo milloinkaan.
.......................
Ei niitä aika pese pois
vaan on kuin rivommin ne esiin tulleet ois
siis pensselin etsin käsiini ja maalasin
maalasin
maalasin
..................
kuivuuko tuo milloinkaan

Runon nimi on Pensseli, jossa kuvataan ihmissuhdetta, missä kaikki ei mene kuin Strömsössä ja
lopullinen tuho koittaa kun kaikkirevitään ensin auki ja sitten maalataan päälle.

Kaupunki on aavikko, aavikolla asunto
asunto on laatikko

jonka rakosista tuulee, lämpö häviää
josta euforia lähtee, alakulo jää

---------------------
Kuka näitä palikoita järjestää
Kuka aikatauluttaa maailmaa
-----------------------
Kaupunki on aavikko
jossa kaipaan kosketusta, hyväilevää katsetta

Nykyinen yhteiskunta, joka mittaa kaiken rahassa saa kyytiä muissakin runoissa kuin Kaupunki
on aavikossa. Erityisesti Pohatta, ja Hevonpaskankuningas.

Tapa millä Hanhiniemi käsittelee ihmisen yksinäisyyttä ja yhteiskunnan rattaissa on niin kouriintuntuvaa ja koskettavaa, että pidän näitä lauluja/runoja merkittävinä kuvina nyky-yhteiskunnasta.

Katedraalin kello lyö, lokkiparvi metelöi
herra bocadilloo syö, kulkujätkä ikävöi.