Haistakoon veen, jos joku perkele puuttuu mun juomiseen II (edelleen Martti Syrjän kynästä)

Nykyisin saa lähes päivittäin lukea huonoja uutisia taloustilanteesta, miten kaikkea mahdollista kiristetään, säästetään ja leikataa. Jostakin kumman syystä tämä ei koske turkulaista päihderiippuvaisten  kuntoutushoitoon lähettämistä, rahaa syydetään ovista ja ikkunoista ilman minkäänlaista vastuuntuntoa tai järjenhiventä, tietämättä tuon taivaallista päihdesairauden hoidosta tai luonteesta. Turulla tuntuu olevan varaa hoitaa päihderiippuvuutta laastarilla, hoidetaan oiretta, ei syytä.

Edellinen kaipaa lihaa luiden ympärille, niinpä kerron pari esimerkkiä tämän vuoden puolelta. Kutsun ensimmäistä Ramiksi. Hän oli päässyt hyvin raittiuden ja toipumisen alkuun reilun puolentoistavuoden raittiuden kautta. Vertaisryhmä ja työ vahvistivat puhtautta ja toipumista, suhteet sukulaisiin ja ystäviin olivat myöskin hyvällä tolalla. Kaikki näytti olevan hyvin kunnes jotakin tapahtui kesällä ja se käänsi elämän vanhoille raiteille, käyttämään aineita. Hän pääsi pikaisesti kuntoutusyhteisöön........kolmeksi viikoksi, koska Turku ei maksanut enempää.Vaikka hän oli näyttänyt motivaationsa ja kykynsä toipumiseen raittiutensa aikana, sille ei nyt laitettu mitään painoa, vaan laitettiin laastari katkenneeseen koipeen. Hänen kohdallaan hoidettiin oiretta, ei syytä, vaikka ennuste oli hyvä pitkä hoitojakso perusteltu. Päihderiippuvuuden sairausluonne oli jäänyt ymmärtämättä.
Toinen henkilö, Taisto-Oskari pääsi katkaisuhoitoon odottamaan kuntoutushoitopäätöstä, koska takana oli jonkinmoinen juomaputki. Sieltä hän joutui odottamaan päihdetiimin päätöstä palveluasumiseen, koska Turku ei maksanut odotusta katkolla, vaikka kuntoutusyksikössä olisi ollut tilaa, eli asia jäi kiinni päihdetiimin kokoontumisesta. Juominen alkoi heti katkon jälkeen, eli hukkaan menivät niin katkon kuin palveluasumisenkin maksut. Miksi? Siksi, koska päihdetiimi kokoontuu parin viikon välein eikä tarpeen mukaan. Muiden sairauksien hoidossa on hoitotakuu, päihderiippuvuuden ei. Päihdetiimin palaverissa asiakas on yksin asiansa kanssa, jos oma sosiaalityöntekijä on ilmoittanut hänet sinne tulevaksi. Päihdetiimiin ei kuulu katkon tms. edustajaa, joka voisi olla asiakkaan asialla. Oma sosiaalityöntekijä esittelee asian ja hänkin on pahimmassa tapauksessa nähnyt asiakkaan kerran, kun on tehty asiakassuunnitelma. Muut ovat virkamiehiä, jotka eivät tunne asiakasta, vain hänen paperinsa, jos niitäkään. Missä on asiakkaan tunteva ystävä tai omainen, vertainen tai kokemusasiantuntija, asiakkaan luottohenkilö? Poissa paikalta. Ihmisen ollessa kurjassa jamassa, hän tarvitsee tukea, vertaisen, joka puhuu samaa kieltä. Päihdetiimi toimii siis lähinnä itseään varten, että lain kirjain tulee täytetyksi, ei asiakkaan hyväksi, ei sitä varten, että asiakas pääsisi hoitoon, kun hän on suostuvainen ja/tai motivoitunut siihen, eikä silloin kun se päihdetiimille on soveliasta.

Edellisillä asioilla on suora vaikutus toipumistuloksiin. Nykyisellä menolla edesautetaa päihteidenkäyttöä kuten myös sillä, että hoitoonhakeutuminen on tehty äärimmäisen vaivalloiseksi ja monimutkaiseksi, 3000 m esteiksi tuplakorkeilla esteillä, ja samalla laitetaan turhiin hoitoihin jumalattoman paljon rahaa. On olemassa myös vaihtoehtoinen hoitomalli: Minnesotahoito, mitä annetaan mm. Rymättylässä ja Lapualla. Sinne mennään joustavasti nonstop periaatteella, pääsyvaatimuksena vain suostumus mennä hoitoon. Tulokset koko hoidon läpikäyneillä on loistavia, jossakin lähellä 90 %, muistaakseni. Siellä kerrotaan heti aluksi, miksi minä juon, en siksi että olisin alkoholisti, vaan koska olen alkoholisti siksi juon, ja että hän on sairastunut alkoholismi nimiseen sairauteen, josta voi toipua täydellisesti..