Valviran ammottava turpa kirkuu, että toipuneita päihderiippuvaisia pitää varoa valitsemasta lähihoitajakoulutukseen

Valviran johtajan Tarja Holin lausunto sai vereni kuohahtamaan oikein kunnolla, jossa hän totesi
työvoimaviranomaisten valitsevan lähihoitajakoulutukseen henkilöitä, joilla ON OLLUT vakava
päihderiippuvuus, tällaista pitäisi hänen mukaansa välttää. Tämähän tarkoittaa, ettei riippuvuudesta toipuneita pitäisi kouluttaa alalle, kerran
paska, aina paska; ehkäpä seuraavaksi voisi evätä opiskelupaikan muiltakin sairaudesta toipuneilta,
miten olisivat ohitusleikatut tai suonikohjuleikatut, entäpä kita- ja nielurisaleikatut. Päihderiippuvuuden sairausluonne tunnustetaan laajalti maailmassa, WHO esimerkiksi, miksi ei
meillä? Yhteiskunnassamme on aina arvostettu auktoriteettejä, kunnanlääkäri, kansakoulunopettaja, kansanedustaja, ja tätä voisi jatkaa vaikka kuinka kauan. Tähän rimpsuun ei kuulu naapuri, kadunmies
tai muu vastaava. Auktoriteetista mainitaan yleensä virka-asema, ei niinkään nimeä. Tässä voisi
olla jotakin, mikä nostaa jalustalle. Asia on tietenkin totta, koska sen on sanonut lääkäri ja hän
tietää, koska on asiantuntija. Tämä pätee erityisesti medikalisoituneessa päihderiippuvuuden hoidossa.
Päihderiippuvainen kääntää vaikka viimeisenkin kiven, jotta saisi todisteen siitä, että tarvitsee bent-
sonsa ja lyricansa sairauden hoitoon. Tämä on onnenpotku hänelle, koska lääkäri on näin sanonut, vaikka hän on vaihtanut yhden päihteen toiseen. Nyt tukeva selkänoja, auktoriteetti, joka kertoo, että
lääkkeet ovat sairauteen, eivät päihtymiseen.

Väitteidensä tueksi Holi ottaa tilastoja, joilla hän todistaa, että lähihoitajilta on poistettu ammatinharjoittamisoikeus useammalta kuin lääkäreiltä ja sairaanhoitajilta eli 170 lähihoitajalta. Jos
lasketaan lääkäreiltä poistot ja rajoitetut oikeudet luku onkin, ohoh, 224. Olen jokseenkin varma näin mutu-tuntumalla, että näihin lääkäreiden lukuihin tarvitsee tehdä paljon pahempaa kuin lähihoitajien
vastaavaan, korppihan ei korpin silmää noki. Sairaanhoitajilla vastaava luku on 137. Työpaikallani on aikojen saatossa ollut opiskelijoita työssäoppimassa puolenkymmentä joka vuosi. Lähes kaikilla on ollut jokin side päihde- tai mielenterveysongelmiin. Nimenomaan nämä ihmiset ovat olleet selvästi valmiimpia ammattiin kuin pystymetsästä tulevat. Kaiken kaikkiaan ihminen, jolla on ollut jokin
henkilökohtainen myrsky tai pohjakosketus on myös sydämellään mukana, eikä vain rahaa ansait-
semassa. Kysyn aina uudelta opiskelijalta, miksi hän haluaa päihde- ja mielenterveysalalle, 30
vuoden aikana muistan vain neljä, joiden peruste oli väärä ja heistä kolme keskeytti itse ja yhden keskeytin minä. Jokainen heistä oli ns. tavis.