Lääkäreitä, rokkareita ja kokemustietäjiä

Eilinen vei taas kiskoja pitkin Helsinkiin A-klinikkasäätiölle palaveeraamaan KokoNettiin liit-
tyvistä asioista, käytännöistä, kokemuksista ja tulevaisuudesta. KokeNethän on Rahiksen projekti
ja he keräävät monenlaista tietoa. Vaikka on kulunut vasta vajaat kaksi kuukautta, on käynyt sel-
väksi, että kysyjistä on kolmeneljännestä läheisiä, minkä odotinkin olevan näin, mutta, että näin selvästi, se oli yllätys. Meillä oli ainutlaatuinen tilaisuus saada keskustella kysellä johtavan yli-
lääkärin Kaarlo Simojoen kanssa. Olen aina pitänyt hänen asenteestaan päihderiippuvuuteen ja sen
hoitamiseen, siinä näkyy pitkä kenttäkokemus, eikä medikalisaatio ole häntä pilannut ja myön-
teinen suhtautuminen kokemuksellisuuteen ei ole aivan tavallista lääkärikunnassa. Puhuttiin mm.
siitä, että on oltava tarkkana alkoholisti-sanan käyttämisessä, koska silloin henkilö sairastaa päihderiippuvuutta. Tästä puhuttiin varsinkin suhteessa suurkuluttaja-termiin ja miksi suurkulutuksen raja on Suomessa huomattavasti suurempi kuin useimmissa maissa, Suomessahan se on 24 annosta viikossa, kai 2 pulloa kossua, muistaakseni. Suomessa se tarkoitettaa, että tuon rajan ylitettyään ihminen sairastuu johonkin sairauteen, jossa on mukana alkoholiperäisyyttä, enkä tarkoita alkoholismia. Muissa maissa, joissa se on jopa yli puolet pienempi, se tarkoittaa, että sen alittaessaan ei todennäköisimmin sairastu alkoholiperäisiin sairauksiin. Tämä oli minulle ainakin täysin
uutta tietoa.

Junassa olen lueskellut teosta Risainen elämä, Juice Leskinen 1950-2006. Vieläkin on lukematta
60 viimeistä sivua. Edellisestä huolimatta voin sanoa sen olevan paras teos, josta voi lukea,
miten päihderiippuvuus kehittyy ja mihin se johtaa hoitamattomana. Antti Heikkinen on tavoit-
tanut hienovaraisesti ja uskottavasti ne mielen syvimmät alhot ja riemuisimmat taivaat, joita al-
koholistin elämään kuuluu ja koko ajan nouseva aurinko mustenee eikä lopulta enää nousekaan.
Siinä on aivan kaikki, läheisten tuska, alkoholistin synkkyys, suuruudenhulluus, eristäytyminen,
kaiken pahan syyn löytäminen itsensä ulkopuolelta, yksinäisyys, äkkinäiset mielialan vaihtelut.

Paluumatkalla lukiessani pysähdyin kirjassa kohtaan, kun Juicen maksa oli poksahtanut ja hän oli
selvinnyt sairaalasta kotiin hengissä. Hän kertoi haastatteluissa lääkärin luvanneen, että vuoden karenssiajan jälkeen voisi kevyesti nautiskella alkoholia. Tasan vuoden kuluttua hän ottaisi
lasin valkoviiniä ja tarkistuttaisi seuraavana päivänä maksa-arvonsa (sivu 378). Kuolemanpelkoakin
oli mukana. Rivien välistä luen, että Juicehan toimi lääkärin ohjeiden mukaisesti ja kuinka sitten
kävikään...... Aloin pohdiskella, mitä olisi tapahtunut, vai olisiko tapahtunut mitään, jos lääkäri olisi tehnyt oikeaoppisen väliintulon ja kertonut vaihtoehdot, mitä pitää tehdä, jos haluaa elää täy-
sipainoisen elämän. Sitä emme voi tietää, koska Juice noudatti lääkärin määräystä.

Herkät laulut valuu seiniltä
tulevaisuus murenee
kun lämpö vaihtuu kylmyydeksi
graniitti hikoilee.....