Gurun geimeissä ja historian havinaa

Sosiaalineuvos Mauri Poikeljärven silmäterä Syväpuro-yhteisö aloitti eilen toimintansa 35.
toimintavuotensa ja toissapäivänä sitä juhlistettiin. Turvatuvastakin meitä piti lähteä 3, mutta
toiminnanjohtaja sairastui ja työni jatkaja ja manttelinperijäni lapsi sairastui, joten matkaan
lähdin yksin. Matka kohti Liljendahlia alkoi 5.30.

Matkalla oli hyvää aikaa muistella ensimmäistä tapaamista Maurin kanssa. Se tapahtui 80-lu-
vun alkupuolella Turun Kakskerrassa koulutuksessa, jonka järjesti Turvatupa ry ja kouluttajina
olivat sosiaalihallituksen kouluttajat. Mauri oli vasta tullut Hazeldinesta tutustumasta Minneso-
ta-hoitomalliin ja puhui siitä paljon, oli tehnyt voimakkaan vaikutuksen. Me muut katsoimme
Maurin innostusta hölmistyneinä, mikä kummajainen tuo. Minäkään en silloin asiasta mitään ymmärtänyt.

En päässyt edes autosta ulos Syväpuron pihalla, kun Mauri ojensi kouransa tervetulotoivotukseen.
Menin hyvissä ajoin, että ehdimme parantaa maailmaa ja muistella historiaa ja sitä, miksi asiat
on tehty niin vaikeiksi, lähes mahdottomiksi, ettei maalaisjärjen asioita voi hoitaa maalaisjärjellä
vaan AVI:n määräyksillä ja vaatimuksilla. Siitähän on hyvänä todisteena, ettei Mauri, yli 30 vuo-
den kokemuksella, kelvannut Helsingille Syväpuron toiminnanjohtajaksi, koska ei ollut tutkintoa.
Syväpuro hoitaa niitä ihmisiä, joihin muut eivät usko enää, mutta joiden elämästä Mauri & kump-
panit ovat tehneet elämisen arvoista kodinomaisessa Syväpurossa. Tavoitteet on asetettu raittiu-
den lisäksi asukkaan resurssien mukaan, hoito on lääkkeetöntä. Ruoka tehdään Syväpurossa itse,
on oma maalaistalon pihapiiri ja joki virtaa nurkan takana, koira ja kissa pyörivät pihalla. Saman-
laisia paikkoja ei liene monta Suomessa. Yhden tiedän olevan Outokummussa, Palorannan hoito-
koti, jota johtaa Marjo Mäntykivi perheensä ja henkilökuntansa kanssa. Saman hengen haluamme
saavuttaa Turvatuvassa ja jotakin olemme jo saavuttaneet, olemme oikealla tiellä.