Läheisviikonlopusta päivää

Nyt olen läheisviikonloppua kiitollisempi, rehellisempi ja nöyrempi, 
mutta myös rikkaampi. 51 tunnin aikana meitä informoitiin monin eri tavoin, miten päihdesairaus nimeltä alkoholismi vaikuttaa läheisiin
Tähän kului aikaa 26 tuntia, rankka paketti, mutta rankka on sairaus-
kin. Sen arvo on niin suuri, etten vielä tohdi edes arvailla.

Perjantai-iltana Rymättylään mennessäni, runoilijan sanoja siteeratakseni, minulla oli tuskan viitta hartioilla. Eilen illalla
kotiin ajaessani olin voinut viskata tuskan viitan hartioiltani, oli
kevyt olo. Vuosituhannen alussa en päässyt osallistumaan läheisviikonloppuun Lapualla, koska olin vasta ollut isossa selkäleikkauksessa ja se esti osallistumisen. Moni asia olisi ollut
paremmin, jos se olisi ollut mahdollista. Toivuttuani masennuksesta
jäi vielä asioita korjaamatta, minkä uskoin ajan kanssa muuttuvan
paremmaksi, niin ei kuitenkaan ole käynyt, hinnan on saanut maksaa kotiväki. 

Viikonloppuna sain kuulla tilasta nimeltä para-alkoholismi. Se on alkoholistista käyttäytymistä ilman päihdettä. Löysin itsestäni piir-
teitä, jotka sopivat siihen kuin suutarin peukalo sian perseeseen.
On ollut helppoa kieltää ja väittää vastaan, vaikka on itse ollut vää-
rässä. Nyt tietäessäni, mistä on kysymys, toipuminen voi alkaa ja tie-
dän miten se tapahtuu, alan käydä Rehapin jatkoryhmässä ja tutustun alan kirjallisuuteen. 

Kumpikaan ihminen, joilta sain kutsun viikonloppuun ei ole ollut kans-
sani päivittäin tekemisissä arjessa ja silti heidän sairautensa on tällaista saanut aikaan. Entäpä, jos olisin asunut heidän kanssaan
heidän sairastaessaan.........  Vaikka mieleni on ollut auki ja auvoinen,
se on alkanut kerätä sitä vanhaa möykkyä viimeisen puolen vuoden
aikana huomaamattani ja hiljaa. Nyt se on poissa. Jotta se myöskin pysyisi pois, minun on koko ajan hoidettava itseäni. Itsensä hoita-
minen ei ole vain päihderiippuvaisen oikeus ja velvollisuus säilyt-
tääkseen raittiutensa, se on myös läheiselle välttämättömyys, ettei
hän löydä itsestään para-alkoholismia.

Kaikki edelliset asiat yhdessä ja erikseen todistavat yksiselitteisesti
miten ylivoimainen hoitomalli Minnesotahoito on, se hoitaa addiktin
lisäksi myös koko läheisten piirin. Se on yksinkertaista ,selkeää
ja tehokasta. Hoitoa on Suomessa pidetty kummajaisena ja pidetään edelleenkin varsinkin ammattilaispiireissä. Pitäisi kuitenkin muistaa,
että sen ovat keksineet toipuneet alkoholistit ja psykiatrit yhdessä
Minnesotan Hazeldinessä, siis kokemusihmiset ja ammattilaiset yhdessä.
Miksi helvetissä se on Suomessa niin vaikeaa?????