Kohti läheisviikonloppua

Tiistaina oli Salossa Anjalansalon päihdekuntoutuskeskuksessa avoimet ovet ja käytimme tilaisuutta
hyväksemme ja kuusi Turvatuvan työntekijää tutustui taloon. Salossahan toteutuu koko hoitopolku,
selviämisasema, katko, kuntoutushoito, tuettu asuminen. Avopuolella on myös kaikenlaista, vertaisryhmiä, työpajoja, päivätoimintaa. Nämä eivät ole kuitenkaan ne asiat, jotka hämmästyttivät minua Salossa. Se oli uutta, että Salon ja Someron kunnat ovat "avanneet piikin" Anjalansalon päihdekuntoutukseen sitä tarvitseville. Tämä oli minulle täysin uutta ja tuli hyvä mieli asiasta. Olen tottunut Turussa pitkäpiimäiseen pompotteluun päihdetiimin kanssa, saattaa kulua lähes puoli vuotta ennenkuin asiakas pääsee tarvitsemaansa päihdekuntoutukseen, jos pääsee sittenkään. Välillä käydään pari kertaa katkolla ja odotellaan milloin katkopaikkaa, päihdetiimin päätöstä, kuntoutuspaikkaa, vaikka niitä löytyisi samantien. Ehkä tällaisen toiminnan tarkoitus on "tappaa" päihderiippuvaisia jonoon. Salon mallissa on ymmärretty se, että hoito kuuluu antaa silloin, kun sille on tarve, eli nyt, jos hetki on nyt. On myös muistettava Salon huono taloustilanne ja silti tämä asia on hoidettu esimerkil-
lisesti. Ei jalkaakaan kipsata, kun se sopii hoitajalle, vaan silloin kun se on poikki.

Sain olla eilen mukana Risessä erään projekti-idean esittelyssä. Risen Turun toimiston ja Käyrän vankilan johtaja kertoi mielenkiintoisen asian. Tulevaisuudessa on tulossa käyttöön sakkorangais-
tusten uusi täytäntöönpano henkilöille, jotka eivät pysty niitä maksamaan. He voivat vankilan sijasta valita päihdekuntoutuksen. Tässä voisi olla kehittelyn paikka vaikka Minnesotamalliselle hoitoyhteisölle, Naarajärven vankilassahan on mahdollisuus kyseiseen hoitoon. En asiaa sen tarkemmin tunne, mutta päässä raksuttaa jo ties mitä.

Huomenna matkani jatkuu Rymättylään ja Rehapin läheisviikonloppuun ystävän asiassa. Paljon olen asiaa itsekseni pohtinut, mitä kerron, miten aloitan, mistä lähden, minne päädyn.

Aamu, sänky on vieras, kylmät seinät huokuvat tuskaa
Eilinen hyökkää kuin vihainen tuuli, se repii, raastaa ja kiduttaa
Eilen omistin tuskan, nukahdin pelkoon ja uneen ahdistavaan.
Eikä tuska unohda mua, se ei jätä minua yksin.

Ilta, pöytä on tuttu, vieraat kasvot aukovat suita
Tyhjyys ympäröi meitä ja tuska, eikä kukaan uskalla kevättä aloittaa.
(Ismo Alanko, Tällä tiellä)

Ehkä menen matalimman aidan kohdalta, noudatan kronologista järjestystä, silloin tuska, häpeä, pelko ja ahdistus suurenevat koko ajan. Kestänkö sen, mutta eihän minun tarvitsekaan. Koenko armollisen puhdistautumisen hetken, voin heittää tuskan viitan hartioiltani, minun ei tarvitsisi tuntea häpeää ja pelkoa, syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa. Entä, jos en pysty siihen? Onneksi siellä on opastajat, jotka ovat kokeneet saman. En ole yksin riittämättömyyteni kanssa, meitä on monta.........

Jo aamu nousee, taivas punertuu
pois tuskan viitan hartioilta viskaan.
(Juice Leskinen)