Joukkovoimaa

Nyt ei tule lyhyestä vaan kilometristä ja 5000 virsi kaunis. Tuntuu todella hyvältä, kun on saanut olla
osallisena jossakin näin suuressa kuin Salon aluesairaalan alasajon pitkittämisessä ainakin vuoteen
2017. Se todistaa, että joukkovoimalla on vielä joskus merkitystä kun aletaan puhaltaa samaan hii-
leen. Marssiminen ja joukkojen kokoontuminen torille oli suuri voimannäyte siitä, että kaikkea ei voi aina
polkea maahan. Oli upeaa, että jo Nokian myötä ahtaalle ajetut salolaiset jaksavat taistella olemassa-
olonsa puolesta ja sillä oli vaikutusta.

Mitä tähän vielä sanoisi täältä onnen kukkuloilta, arkeen pitäisi palata pian. Jos leijuu liian kauan pilvissä,
äkkipudotus sattuu tavallista enemmän. Eilisessä vertaisryhmässä masentuneille ja siitä selvinneille tuli
taas mieleen asia, jota olen ennenkin pohtinut. Ihmisten avoimmuus ja luottaminen ryhmäläisiin on
silmiinpistävää, vaikka nytkin mukana oli ensikertalaisia. Hekin puhuivat vaikeista asioista jo ekassa istunnossaan. Johtuuko se siitä, että asiat jäävät vain ryhmän tietoon? Miten voi luottaa vieraisiin ihmi-
siin jo ekasta kerrasta? Onko kynnys suuri ennen ryhmään tuloa ja kun on tullut perille onkin paljon helpompaa? Mistä syntyy tunne olosta omiensa joukossa? Minulle on tullut tämä tunne samalla tavalla
Kokenet-ryhmässä kuin masennusryhmässä.