Melkein valmiin Kokenet kokemusasiantuntijan ajatuksia

Ylihuomenna on viimeinen koulutuskerta A-klinikkasäätiössä. Toiminta alkaa todennäköisesti toukokuussa
2014. Kokoonnumme pari kertaa kevään aikana, koska kaikki on valmista vasta keväällä ja me olemme 
keltanokkia ja myös ryhmän yhtenäisyys vaatii sen. Yhteistyö on muutenkin ollut viime ja toivottavasti myös
tulevien aikojen taikasana. Viime viikon Turun kaupungin järjestämässä strategiapalaverissa kolmannelle
sektorille verkostoiduin esimerkillisesti. Siemen on kylvetty, itämistä odottelen. Tutustuin Aisti ry:n ihmisiin
ja löysimme toiminnastamme ja kohderyhmistämme paljon asioita, joista voi syntyä pitkää ja hedelmällistä
yhteistyötä. Kuten jo aikoinaan Mireille Mathieau ja Patrick Duffy enteellisesti lauloivat: Together we are
strong. Odottakaa pari vuotta, saatatte hämmästyä. Parhaassa tapauksessa syntyy jotakin todella suurta ja uutta, jota ei ole ennen ollut.

Sain hetki sitten tekstiviestin, että pääsen esittelemään alkuvuodesta A-kiltaa ja Itu ry:tä Liedon pitkäaikais-
työttömien ryhmään. Lisäksi pääsen Kankaanpään A-kotiin esittelemään A-kiltaa ja Turvatupaa. Paljon
on muitakin vieheitä vedessä ja ottipaikkoja myös tiedossa. En muista, koska tulevaisuususkoni olisi ollut
näin korkealla, varmaankin joskus 90-luvun alussa, kun lapset olivat pieniä ja Turvatupa voimissaan.
Nyt kun olemme palanneet juurillemme ja solmineet vahvat siteet uudestaan vertaistoimintaan ja meillä
on töissä vain niitä, jotka tekevät työtään koko sydämestään, motivaatio on niin kova, että joudu välillä
rajoittamaan tehtäviäni, että lanttu pysyy luhnakassa kunnossa. Myös yhteistyö palveluntarjoajien kesken 
on paremmassa mallissa kuin koskaan. Tapaamme toisiamme säännöllisesti ja pidämme yhteyttä muuten-
kin, pois on kyräily ja kilpailuasenne. Toivoisimme samaa myös palvelun ostajalta, mutta Turkuhan ei ole 
pariinkymmeneen vuoteen arvostanut meitä, meihin otetaan yhteyttä, kun meiltä vaaditaan jotakin, myös 
kontrolli kontrollin vuoksi on kova sana. Jos haluaisi mennä oikeasti neuvottelemaan yhteistyöstä, se ei ole
mahdollista. Asiakastyötä tekevät sosiaalityöntekijät ja muut tekevät kaikkensa ja vielä enemmänkin, mutta
siihen yhteistyö tyssääkin. Yhä useammin ikävöin päihdepäällikkö Haarasta ja sosiaalipuolen apulaiskau-
punginjohtaja Järvistä, joiden luokse saattoi mennä yhteistyöasioissa puhumaan ja koskaan ei tarvinnut
lähteä pois tyhjin käsin. Luottamus oli molemminpuolista. Kyllä minä tiedän, etteivät ne ajat palaa, silti
monet asiat voisi tehdä toisinkin. 

Tämä riittäköön tällä kertaa. On aika valmistautua kunnallisjärjestön pikkujouluun kunnantalolla. Siellä
olen ainakin omieni joukossa, ja kun palaan, palaan omani luo. Oliko liian läätevää? Oli.