Salon aluesairaalan puolesta

Olin eilen marssilla Salon aluesairaalan synnytysten ja koko sairaalan pysymiseksi Salossa. Poliisin arvion
mukaan meitä marssijoita oli vajaa 5000 ja lisäksi ne jotka eivät marssineet, mutta olivat paikalla. Se on
hämmästyttävä joukkovoiman työnäyte, joka polkaistiin kuukaudessa kokoon. Adressit kiersivät myös.
Allekirjoitusten määrästä ei ole vielä tietoa, mutta kai se pian ilmoitetaan. Tärkeä päivä on 23.11.,jolloin sairaanhoitopiiri tekee päätöksen. Tässähän ei ole kyse vain Salosta, vaan koko aluesairaalaverkosta,
siis myös Loimaasta ja Uudestakaupungista.

Puhujien viesti tuli hyvin selvästi esille, eikä yksikään ollut säilyttämisen kannalla vain siksi, että kyse olisi
vain ja ainoastaan salolaisuudesta.Puhuttiin paljon ihmisellisestä hoidosta, suuruudesta, josta jotkut ovat
tehneet pakkomielteen, josta eivät irti pääse, sekä välimatkoista jostakin Särkisalon perältä TYKS:iin.
Asiaa konkretisoi hyvin erikoissairaanhoidon johtokunnan puheenjohtaja Nummentalo, joka kertoi, että
heidän lausuntonsa otetaan oikein hyvin huomioon paitsi silloin, kun asioista päätetään. Lisäksi hän kertoi,
että johtokunta lakkautetaan v. 2015 alusta ja koko sairaanhoitopiiri 2016 alusta. En voi millään välttyä ajatukselta sylttytehtaasta ja sen kostosta. Myös THL:n tutkimusprofessori Hemminen Hemminki tai
sinnepäin töi hyvin mielenkiintoista tietoa omien tutkimustensa taholta. Hän ei siis puhunut THL:n suulla,
vaan omalla tutkijan suullaan. Hän on tutkinut sairaaloiden alueellistamista synnytysten osalta lähinnä
Uudellamaalla. Asia, jota on eniten korostettu on synnytysten vaarallisuus pienissä yksiköissä. Tätä ei-
vät tue hänen eikä kenenkään muunkaan tutkimukset millään tavalla. Hän kertoi, että Suomessa on
vuodessa muutama kotisynnytys ja n. 150 synnytystä, jotka ovat tapahtuneet matkalla sairaalaan tai vas-
taavassa tilanteessa. En viitsi edes eritellä enempää, mitä se tarkoittaa, kun matka synnytykseen venyy vajaasta 1/2 tunnista 1,5 - 2 tuntiin, tai miten paljon lisää sairaalapäiviä tulee lisää, kun sairaalaan joudu-
taan tulemaan useita päiviä liian aikaisin. Tiedän lukijoideni olevan sen verran fiksuja, ettei tätä tarvitse enempää avata.

Sitten vielä henkilökohtainen näkökulma asiaan. Vaimon vanhemmat ovat molemmat joutuneet käyttä-
mään sairaalan palveluita vasta vanhana. Kumpikin ovat olleet terveitä ikänsä, eli ennakkoluuloja oli
tosi paljon ja mukana oli myös vaivaitaloajattelua. Molemmat olivat sitä mieltä, että heistä on pidetty
hyvää huolta ja heidän toiveensa on otettu huomioon, ruoka on ollut hyvää ja palvelu aina ystävällistä.
Olen saanut seurata myös erään työn kautta tutuksi tulleen ihmisen sairaalahoitoa. Silloin, kun elämä
ei mene suunnitelmien mukaan ja tulee vaikeuksia ja mutkia, jotka eivät näytä hyviltä potilaskertomuk-
sissa käy usein niin, että vaikka pakolliset hoidot tehdään ikäänkuin vasemmallakädellä, osoitetaan
sanattomasti, että olet toisen luokan kansalainen. Salon aluesairaalassa tällaista ei tapahdu, siellä kaikki
potilaat ovat ihmisiä, joita kohdellaan tasapuolisesti heidän erityistarpeensa huomioonottaen.

Tässä oli muutamia asioita, minkä vuoksi Salon aluesairaala on säilytettävä kokonaisuudessaan, luineen
karvoineen.