Pitääkö tällä olla jokin nimi?

Tästä tulee taas kerran varsinaista sekametelisoppaa, aloittaminen on vaikeaa ja lopettaminen vielä
vaikeampaa keskikohdasta puhumattakaan. Jatkaakin tätä pitäisi ja löytää ajatuksen lanka, vaikka
sen vastahanka on se mikä pitää minut tässä ja nyt. Olen yksin alastomuuteni kanssa, se on lähtenyt
sanoo Juice, vaikka viittilöin sen jälkeen kuin Niilo Tarvajärvi. Edellinen kuvaa hyvin niitä tuntemuksia,
jotka on pinnassa, kun masennus on väistynyt, mutta uutta vahvempaa minää ei ole vielä tilalla. Mi-
ten minä taas tähän päädyin, olisi aika vaihtaa uudet kyntöhärät. Uusi on aina tuntematonta ja siksi,
jos ei pelottavaa niin ainakin jotakin muuta kuin tavallista ja vanhaa.

Uutta kohti menen taas ylihuomenna, kun on toiseksiviimeinen Kokenet-koulutus.Siinä on lähes kaikki
muu paitsi me koulutuksessa olijat uutta. Siinä on myös voimamme, saamme tehdä palvelusta meille
sopivan, koska olemme ensimmäiset eikä Suomessa ole ennen ollut tällaista kokemuspohjaista neu-
vontapalvelua. Emme voi tietää kävijämääriä, emme oikeastaan mitään, sen tiedämme, että olemme
hyvin monitahoinen mutta tiivis nippu, joka puhaltaa yhteen hiileen. En voi kuin ihailla Sannan ja Han-
nun taitoa koota tällainen ryhmä.

Tänään en saa aikaan mitään tämän kummempaa, joten se riittäköön. Ehkä jo seuraavalla kerralla
mielen siivet saavat ilmaa alleen enemmän kuin nyt.