Haistakoon veen, jos joku perkele puuttuu mun juomiseen (M. Syrjä)

Katsoin toissapäivänä Areenasta dokumentin Pate Mustajärvestä. Mukana oli tietenkin kaikki tarpeel-
linen Mustajärveltä Lokomoon, mutta en tätä sen vuoksi kirjoita, vaikka Patessa olisi aihetta kymme-
neenkin blogikirjoitukseen. Kirjoitan tämän sen vuoksi, mitä Pate kertoi raittiudestaan ja toipumisesta.

Aloin pohtimaan edellisestä johtuen, mikä merkitys on näillä tunnettujen ihmisten esiintuloilla, saavatko
nämä pohtimaan omaa päihteidekäyttöään. En todellakaan tarkoita sitä, kun iltapäivälehden toimittaja
kysyy letkuissa heräävältä julkkikselta, mitä kuuluu ja hän vastaa, että nyt meni korkki kiinni. Minuun teki aikanaan suuren vaikutuksen Jorma Ojaharjun Antti Litjasta tekemä taiteilijakuva, jossa Litja kertoo
vaihtoehtojen olleen elämä tai juomisen jatkuessa hautausmaa tai hullujenhuone. Martti Syrjä mainitsi
eräässä haastattelussa, että viinaa oli oli liikaa ja liian usein ja tämä on hänen ratkaisunsa asiaan. Pate
kertoi dokumentissa käyneensä melkein toisellakin puolella, mutta halu elää voitti ja raittius on ratkaisu
jolla elämä jatkuu. Atik Ismail, entinen jalkapallotähti, joka pohjalla möyrittyään kouluttautui lähihoita-
jaksi ja tekee vertaistyötä.

Jokaista selviytymistarinaa hallitsee nöyryys vaatimattomuus, elvistelemättömyys tarvitaan se välähdys
jokaisen omassa päässä. Jokainen ihminen on tällaisessa tilanteessa yksin samalla viivalla oli sitten työ-
tön ja ammattitaidoton tai menestyvä rock-tähti tai mikä tahansa. Alkoholisti tekee yleensä itsestään
erikoistapauksen, jonka onggelma ei ole päihteet vaan ympäristö, vaimo tai joku muu. Tunnetut henkilöt
näyttävät esimerkillään, että se on samanlaista jokaisella ihmisellä. Ainoa asia, jossa jokainen on eri-
koistapaus, jokaisen on tehtävä päätös päihteidenkäytön lopettamisesta itse ja itsensä takia.