Pitkä on tie, onneksi se parempaan vie (Tintti, Yhdysside 2013)

Olin tänään infoamassa Liedon päihde- ja mielenterveyskuntoutujien keskiviikkoryhmässä erilaisista
lähinnä vertaisuuteen perustuvista toiminnoista. Mukana olivat Itu ry, Turun A-kilta ry ja Turvatupa ry.
Saimme kutsun talvella ryhmän vetäjältä Noora Heikkilältä, joka kuuluu myös Liedon päihdetiimiin.
Lieto on paraikaa järjestämässä päihde- ja mielenterveyskuntoutujien palveluita, joiden pitää olla käytettävissä ensi vuoden alussa.

Mikä tässä on blogin väärtti? Ainakin kaksi asiaa: 1. Oman kokemuksen omaavat pyydetään mukaan
ennenkuin toiminta on pystyssä. 2. Pyytäjänä on julkinen sektori. Tämä osoittaa oikeaa ja vakavaa
pyrkimystä helpottaa näiden ihmisten elämää ja auttaa heitä löytämään palikoita, joilla heidän elämänsä
talo saadaan pysymään pystyssä. Tämä osoittaa myös todellista yhteistyönhalua. Tilaisuudessa puhuttiin
ja pohdittiin käytännön kuvioita, ryhmä oli aktiivisesti mukana. Tämä on juuri se tärkein asia, mikä jul-
kisessa päihdehuollossa unohdetaan  -  asiakas itse. Tunsimme olevamme etuoikeutettuja, kun meidät
oli pyydetty kertomaan palveluistamme. Työ on tehtävä asiakkaiden kanssa ja rinnalla kulkien eikä yl-
häältä määräten tai käskyttäen. Ilman asiakkaan omaa halua muuttaa elämäänsä ei voi tapahtua mitään
vaikka sen määräisi Rooman kalifi. Lieto on nyt oikealla tiellä rohkeasti ja uskon vahvasti sen toimi-
vuuteen.

Asiat voivat joskus muuttua vuosien mittaan hyvinkin paljon. Yksi toipuja kertoi ryhmässä mielenkiin-
toisen kertomuksen menneiltä vuosilta. Lietoon oltiin puuhaamassa AA-ryhmää, mutta tiloja ei mil-
lään tahtonut löytyä lähinnä ennakkoluulojen takia, ja homma meinasi mennä täysin reisille. Onneksi
oli muuan Timo Katajainen, joka ei hellittänyt vaan sai hankittua tilat kokoontumiseen lähes yksin.
Jotakin on näistä vuosista tapahtunut...............onneksi.