Minnesotaa pääsiäisaamuna

Tänä aamuna tuli klo 9.05 TV 1 Aamusydämellä ohjelma kuten joka sunnuntai. Tänään
ohjelmassa käsiteltiin alkoholismia sairautena. Päähenkilönä oli Junne, joka yli kolmen-
kymmenen vuoden koskenkorvan pitkän linjan juoneena teki elämänmuutoksen ja
lopetti juomisen reilu kaksi vuotta sitten. Tämä tapahtui Lapualla Minnesota-hoidossa.
Tällaisia ohjelmia olen nähnyt lukuisia, toipumiskertomuksia ja myös kuullut kasvoista
kasvoihin, mutta tässä oli jotakin hyvin erilaista.

Junnen tarinassa kävi ilmi ne kymmenet erilaiset ja samanlaiset hoidot ja terapiat, joi-
den jälkeen juominen alkoi välittömästi. Useimmat olivat sellaisia, joissa aamulla sai
pillerin, että jaksoi herätä, päivällä että olisi hauskaa ja illalla että nukkuisi. Kaikki nämä
olivat tuloksettomia, vaikka Junne itse hakeutui niihin. Väitän, että ne eivät olleet tur-
hia, Junne ei vaan ollut valmis vielä, mutta ne valmistivat häntä päätökseen. Vielä tänä
päivänäkään hän ei tiedä, mikä aiheutti sen, että hän yhtenä aamuna tiesi, että nyt riittää.
Hän meni sosiaalitoimistoon hakemaan maksusitoumusta Lapualle, jossa olisi hänelle paik-
ka hoitoon, jossa kerrottiin millainen tie sinne olis. Ensin lääkärin lähete, sitten A-klinan hoitoa, sitten katkaisua, psykiatrin lausunto, käytännössä vähintään 1,5 kk. 

Nyt tultiin asian ytimeen, asiakas on motivoitunut nyt, maksusitoumus tulee joskus, jolloin asiakas ei todennäköisesti ole motivoitunut. Kun tilanne on tämä, hoidon on järjestyttävä
heti. Sosiaalityöntekijän on pystyttävä lukemaan asiakasta riittävän hyvin, jotta voi vakuuttua motivaatiosta ja hoidettava käytännön toimet nopeasti, koska ne ovat vain
byrokratiaa. Nykyisin ammatillisuudesta on usein tullut hoitoon pääsemisen este, koska
hoitopolun jokaisen osasen on näytettävä ammatillisuuttaan. Asiakkaan hoitoonlähet-
tämisen ei pidä olla työntekijän ja byrokratian liitto, jossa kaikki muu on tärkeämpää
kuin asiakas ja hänen hoitomotivaationsa. Muistan hyvin erään asiakkaan hoitoonläh-
dön työharjoittelu kesältäni -78, asiakas tuli luokseni ruokatunnin jälkeen n. 12.45, 
paperityö oli tehty, paikka varattu, matkalipun maksusitoumus hankittu klo 14.30. 
Asiakkaan juna lähti seuraavana aamuna klo 9.10 kohti Tyynelän A-kotia Pieksämäelle.
Tämä oli mahdollista, koska systeemi oli joustava ja pyrki näkemään myös asiakkaan
edun tärkeyden. Nykyisin tämä ei ole mahdollista.

Junnen tarinassa käytiin läpi koko Minnesota-hoidon malli yksityiskohtaisesti ja ym-
märrettävästi myös omaisten kantilta, kuten myös jälkihoito, mikä on yhtä tärkeä
kuin varsinainen neljän viikon jakso. Ohjelmassa puhuttiin myös ne flash backit, jotka
saattavat olla todella hankalia kuten jälkikäteen tulevat juomisunet. Lopetettuani tupa-
kanpolton minulle tuli ainakin kymmenen vuoden ajan näitä tupakkaunia, todennä-
köisesti ne ovat vastaavia juttuja. Minua on harmittanut monta kertaa jälkikäteen, kun
minulla olisi ollut 2000-luvun alussa osallistua Lapualla omaisviikonloppuun, kun lä-
hisukulaiseni oli hoidossa Lapualla, mutta en käytännön syistä päässyt osallistumaan.
Kirjeen kylläkin kirjoitin tilaisuuteen.


                                     Siivet

                      Minuun sattui
                      enkä tiennyt miksi
                      kunnes huomasin:
                      joku seisoi siivelläni.

                      Silloin vasta näin:
                      minullakin on siivet!

(Satu, Piirileikistä sianpolkka)