keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Sanat oikealla hetkellä kantaa elämään (Työn alla: Uusi elämä)




Tänään pidettiin töissä työmaakokous, jonka aihe oli suuri jopa suuren suuri: Turvatuvan hoi-
dolliset muodot ja käytännöt nyt ja tulevaisuudessa. Meitä oli paikalla 6 toipujaa, 3 läheistä ja 2
tavista.

Osa tuli vain tätä tarkoitusta varten työmaalle, vapaa-aikanaan, koska piti asiaa tärkeänä. Muistan,
kun joskus järjestettiin vastaavia ns. vanhaan aikaan, ei paikalle ilmaantunut kuin ne jotka juuri sil-
loin olivat työvuorossa, eikä kenelläkään ollut muuta sanottavaa kuin että voileivät olivat hyviä
(ne olivat todella hyviä). Uusia ehdotuksia minkään suhteen ei tullut, odotettiin vain palaverin lop-
pumista. Eiväthän nämä sanat mairittele ketään, vaikka parilla kolmella meistä oli samansuuntai-
sia ajatuksia kuin nykyisessä toiminnassamme.

Oikeastaan ja aivan rehellisesti sanottuna meille oli onnenpotku, ettei meidän palveluasumistamme
hyväksytty kilpailutuksessa. Jouduimme pohtimaan, mikä on todella tärkeintä ja puhtainta ydintä.
Uskon, että olemme pian siellä, kokemuksen ja vertaisuuden voima on näyttämässä kaiken voimansa.
Into, riemu ja itsensä likoonlaittamisen halu, mikä suorastaan pursui kokoontumisessamme, että
teemme tätä yhdessä tukien ja rinnalla kulkien niiden kanssa, jotka haluavat elämälleen uuden alun.
Yhteishenki oli todellista, puhuimme vain asiaa, henkilökohtaisuuksiin ei menty, vaikka se olisi ollut
enemmän kuin odotettavaa muutamien vaikeiden asioiden takia. Näimme tärkeänä, että toimimme tiiminä ja parannamme tiedonkulkua, jotta asiat voidaan hoitaa riippumatta siitä, kuka on työvuorossa. Saim-
selvitettyä myö muutamia tärkeitä valtasuhteisiin liittyviä asioita, kuka päättää milloinkin, jos joku
on lomalla tai poissa. Olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että päihteiden käyttö päättää asumisen aina,
kerrasta ja ,että vertaisuuden kautta annamme mahdollisuuden toipumisen tielle, rinnalla kulkien.
Päätimme lopettaa sooloilun päätöksenteossa ja pyritään aina kun mahdollista kysymään toisen
työntekijän mielipidettä, työskennellä työryhmänä enemmän kuin ennen.

En olisi ikinä voinut kuvitella näin hedelmällistä ja virikkeistä palaveria. Tästä on hyvä jatkaa eteen-
päin valitsemallamme tiellä. Me taidetaan olla aika erinomaisia. Aivan erityiset kiitokset rakenta-
vuudesta ja yhteistyökyvystä ja taidosta haluan antaa Miialle, Anskulle ja Jyrille. Kiitos.

 

Ei kommentteja: