Haistakoon veen, jos joku perkele puuttuu mun juomiseen (Syrjä), ajatuksia alkoholismista.

                     



                       Olen viime aikoina pohdiskellut tavallista enemmäm alkoholismin olemusta monista eri syistä.
On ollut hyväksytyksi tuleminen Verkottaja koulutukseen, Turvatuvan historiikin haastateltavia hankkiessa
ja myöskin asiakastyössä. Nämähän ovat ikuisuuskysymyksiä ja ne olisi ratkaistu ajat sitten, jos eivät olisi.
Kaipa yksi hämmentäjä mukaan mahtuu. Se kai lienee selviö, että päihteidenkäytön lopettaminen on a ja o.
Miten siihen päästään onkin toinen juttu. Kasvualusta ja motivaatio tietysti tarvitaan. Erityisesti minua kiinnostavat tilanteet, joissa ihmisellä on aitoa halua ja motivaatiota, mutta palikat ovat väärinpäin tai vää-
ränmuotoisia. Eräs alkoholisti kertoi, että ennen juomisen lopettamistaa hän ajatteli, että tänään en juo ja olin ehdottoman tosissani. Ja yhtäkkiä, naps, kun kello tulee 19.30, viinakauppaan. Tämän mekanismin olen
kuullut kymmeniltä jollei sadaltakin alkoholistilta olevan totta. Uskon, että tähän tarvittaisiin pause kytkin,
miten menee ajatuskuvio, kun kaikki kääntyy ylösalaisin hetkessä. Kun tästä on tullut noidankehämäinen
ajatuskuvio, olisi siitä poisopittava ja onnistuessaan alkoholisti ei enää tarvitsisi alkoholia. Useimmiten ihmi-
nen on tavoissaan hyvin urautunut, olipa kyse mistä elämänpiiristä tahansa. Normaalista poikkeava käyttäytyminen saa ainakin ulkopuolisen silmin ihmisen näyttämään omituiselta vähintäänkin.Asiat ratkaistaan
aina lähes samalla tavalla. Toisaalta onnistunut kieltäytyminen alkoholista ruokkii onnistumisen tunteita ja mielihyvää.Sitten on vielä itsetuntoasiat. Henkilökohtaisesti en kannata retkahduksista puhuttaessa niinkään
ajatusmallia, että kun asiat alkavat sujua ja tulee onnistumisia, alkoholisti palkitsee itsensä juomalla.Viime aikoina olen kallistunut päinvastaiseen näkökantaan. Mielestäni alkoholisti paremminkin rankaisee itseään siitä, että asiat alkavat sujua. Minä en ansaitse tätä, koska olen täysi paska. On helpompi sukeltaa itsesää-
lin ja huonouden likakaivoon kuin astua uuteen ja varmastikin pelottavaan maailmaan, jossa joutuu otta-
maan vastuun elämästään ja vastoinkäymisistä, joita elämä tuo. Tosin siihen kuuluu myös onnentunteita onnistumisista, mutta ne jäävät taka-alalle, kun maailma on hyinen ja kylmä. Silloin kun juo, ympäristön vaatimukset ovat pienempiä, koska ei se kuitenkaan onnistu missään. Moni toipunut alkoholisti sanoo, että ensimmäinen vuosi on kaikkein pahin, ei siksi, että haluaisi juoda, vaan koska tuntee itsensä niin huonoksi
ja mitättömäksi, ja selvinpäin. Tästä tulee mieleen Klamydian V. Jokisen riimi Delirium tangossa, että en-
sin pelkää, että kuolee ja sitten ettei kuolekaan.